Eilen tuli täyteen viisi vuotta eloa täällä. Unohdin koko merkkipäivän, mutta onneksi sattumalta juhlistin työviikon päättymistä mansikkamargaritalla (katso kuva, eikö ole ihanan kamala).
 |
Cheers! Maailmallemme, lähimmäisyydelle,
tulevaisuudelle.
|
Muuton puolivuosikymmenpäivä osuu aikaan, jolloin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu siltä, että jos olisin Suomessa, voisin tehdä enemmän paremman maailman hyväksi kuin täällä urbaanin kurjuuden keskellä. Ontuvasti sanottu, mutta tajuatte varmaan mitä tarkoitan. Mutta samalla kun huonojen tai järkyttävien uutisten tulva on kiihtynyt, on toivoni herännyt toisenlaisia uutisia lukiessa: rasistiset, ksenofobiset vihapuheet ovat sittenkin marginaali, eikä ihmiset tervetulleeksi toivottava ja heitä auttava joukko ole mikään "ääripää" vaan se ei-enää-niin-hiljainen (toivottavasti-)enemmistö.
Runeberg, eräs suomalaisen nationalismin isistä on erittäin ajankohtainen 150 vuotta sitten sanoittamallaan virrellä:
Oi Herra, kaikki päällä maan
loit lähimmäisiksemme,
myös kieleltään ja uskoltaan
niin vieraat toisillemme.
Kun sinulta
saa hoivansa
myös kaukainen
maa, kansa sen,
niin ketään torju emme.
Klikkaa linkistä koko virsi, ja käytä tarvittaessa keskustelussa, jos joku kehtaa vielä ehdottaa että päästettäisiin Suomeen vaan kristittyjä. Tai ei ketään. Tai vain jokunen.
Ja nyt menneeseen.
perjantai 24. syyskuuta 2010
Ready to study
Ostin elämäni ensimmäisen preppauskirjan. Tai itse asiassa toisenkin saman tien. Anatomian kirjani ja kuvastoni kulkevat vielä postissa (postin ilmoittama keskimääräinen maks. kuljetusaika 24 arkipäivää tulee täyteen ensi tiistaina, joten saisi tulla jo!) mutta näillä pääsen alkuun. Kliinisen biokemian ja histologian kirjat aion ostaa käytettynä netistä, mutta yllättäen en ole mitenkään kärsimätön niitä saamaan. Fysiologiani (Ganongin) myin, enkä ole vielä päättänyt minkä hankin tilalle. Opiskeluaikana melkein koko kurssilla oli Guyton, mutta Ganong oli tiiviimpää tekstiä joten pidin siitä enemmän. Jotenkin vaan elän toivossa että olisi jotain parempaa, sillä tunnit Ganongin parissa olivat melko hikisiä, eikä se varsinaisesti temmannut mukaansa... Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan, vaikka tätä ei tietääkseni lue kovin moni joka olisi ihan viime vuosina shopannut fysiologian opuksia. ;)
Ihan on "takaisin kouluun" -fiilis, etenkin kun kirjojen lisäksi piti tietenkin ostaa kalenteri (jotta voin pitää kirjaa opiskeluistani? Ehkä), uusia kyniä (vaikken edes jättänyt kaikkia kyniäni Suomeen...), viivotin ja muistiinpanovihkoja. Maanantaina sitten kirja kauniiseen käteen ja pänttäämään!
Eilen muuten rikoimme ennätyksen siinä, kuinka kauan olemme putkeen olleet samalla mantereella. No, laskin myös ne tunnit mukaan, jolloin olimme samassa lentokoneessa meren yläpuolella. Tänään on siis kolmaskymmeneskolmas päivä, emmekä vielä ole repimässä toisiltamme silmiä päästä. Itse asiassa melkein tekisi mieli laittaa tähän sellainen <3 -merkki, mutta se voisi olla vähän liian imelää minulta. ;)
Ostin elämäni ensimmäisen preppauskirjan. Tai itse asiassa toisenkin saman tien. Anatomian kirjani ja kuvastoni kulkevat vielä postissa (postin ilmoittama keskimääräinen maks. kuljetusaika 24 arkipäivää tulee täyteen ensi tiistaina, joten saisi tulla jo!) mutta näillä pääsen alkuun. Kliinisen biokemian ja histologian kirjat aion ostaa käytettynä netistä, mutta yllättäen en ole mitenkään kärsimätön niitä saamaan. Fysiologiani (Ganongin) myin, enkä ole vielä päättänyt minkä hankin tilalle. Opiskeluaikana melkein koko kurssilla oli Guyton, mutta Ganong oli tiiviimpää tekstiä joten pidin siitä enemmän. Jotenkin vaan elän toivossa että olisi jotain parempaa, sillä tunnit Ganongin parissa olivat melko hikisiä, eikä se varsinaisesti temmannut mukaansa... Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan, vaikka tätä ei tietääkseni lue kovin moni joka olisi ihan viime vuosina shopannut fysiologian opuksia. ;)
Ihan on "takaisin kouluun" -fiilis, etenkin kun kirjojen lisäksi piti tietenkin ostaa kalenteri (jotta voin pitää kirjaa opiskeluistani? Ehkä), uusia kyniä (vaikken edes jättänyt kaikkia kyniäni Suomeen...), viivotin ja muistiinpanovihkoja. Maanantaina sitten kirja kauniiseen käteen ja pänttäämään!
Eilen muuten rikoimme ennätyksen siinä, kuinka kauan olemme putkeen olleet samalla mantereella. No, laskin myös ne tunnit mukaan, jolloin olimme samassa lentokoneessa meren yläpuolella. Tänään on siis kolmaskymmeneskolmas päivä, emmekä vielä ole repimässä toisiltamme silmiä päästä. Itse asiassa melkein tekisi mieli laittaa tähän sellainen <3 -merkki, mutta se voisi olla vähän liian imelää minulta. ;)
