Golden weekend

Makustelen täällä erilaista tunnetta, ei uutta, mutta jonnekin muistin perille hautautunutta: Sunnuntai-ilta ja levännyt olo, työt suorastaan unohduksissa.

On Kultaisen Viikonlopun sunnuntai. Ah, miten upealta tuntuu tajuta, että ensi viikonloppuna, ja uudestaan huhtikuussa kahdesti, ja kesäkuussa kahdesti on lisää viikonloppuja, jolloin olen vapaalla kaksi yötä ja kaksi päivää peräjälkeen.

Tein lisää näitä

Tällainen  boonus tuli tähän rakoon, kun lastentautien laitos ei pystynyt järjestämään yövuorojaan ilman meidän apua. Yleensä olemme siellä vain päivävuoroissa. Oli toisaalta ihan mielenkiintoista tehdä yövuoroja, muualla kun emme niitä viikonloppuja pidempään tee. Hauskaa oli etenkin se, että sain nukkua joka yö, kahdesta kuuteen tuntia. Ikävää oli se, että vuorot olivat 14-tuntisia. Niinpä nukkumisesta huolimatta lyhyet päivät menivät unessa ja puoliunessa. Olin myös pari päivää puolisairaana, joten vaikea sanoa paljonko menee uhanneen flunssan piikkiin.


Mitä sitten tein kultaisena viikonloppunani? A whole lot of nothing olisi ihan hyvä summa. Hoidin megaflunssasta kärsivää miestäni, siivosin, ideoin, nukuin, neuloinkin.

Tällainenkin hylly löytyi

Vanha totuus on, että työhön pääsee parhaiten käsiksi kun työpöytä on siivottu. Koko työhuoneeni on ollut valtaisa kaaos yli kaksi kuukautta, ja toinen vanha opiskelijatotuus on, että siivoaminen on paras keino välttää tenttiinlukua. Sama pätee kaikkeen kotona tehtävään työhön. Niinpä vihdoin sain inspiraation lajitella paperit yli vuoden ajalta.

Rakastan tätä kaupunkia! ...ehdin ajatella, kunnes viisi minuuttia myöhemmin istuin tuossa oikean reunan ruuhkassa ja kirosin liikennettä.

Eikä siinä vielä kaikki. Luulisi tähän ikään päästyä ymmärtäneeni että siisteys ja järjestelmällisyys ei ole varustelukysymys, vaan kyse on yksinkertaisesti siitä, käytänkö koskaan sen 13 sekuntia tavaran tai vaatekappaleen paikalleen laittamiseen. Niin tai näin, petoksista makein on itsepetos, etenkin kun siihen sisältyy ruotsalaista suklaata, joten Ikeaan suuntasin.

Ikeasta kuvaa myöden. Tästä lähtien työpöytäni näyttää tältä. (?) 

Tänään sitten tein muutakin kuin ei-mitään, kun parin työkaverin kanssa käytiin Chicagon sinfoniaorkesterin konserttisalissa kuuntelemassa Olli Mustosta. Sielu lepäsi, ja kovasti ilahduttaa että ei ollenkaan "henkisesti keskeyttänyt" lomaviikonloppua työkavereiden tapaaminen. Mukavia ovat, ja helppoa viettää aikaa yhdessä.

Väliaika