Arkiset tavat ovat muuttuneet etenkin aikaisten aamujen myötä.
Tämän erikoistuvan lääkärin pelastus on monena aamuna ollut kuivasampoo, jolla käsittelyn jälkeen tukka näyttää amerikkalaiskelpoiselta. Siinä missä Suomessa en kokenut mitään sosiaalista painetta hiusten laittoon (mutta pesin joka aamu lyhyen pehkoni), täällä pitää olla joko huolella kiharrettu tai huolella suoristettu tukka. Minulla ei ole edelleenkään kumpaakaan, mutta tarvittaessa hiustenpesun jälkeisenä päivänä kuivasampoon suihkuttelulla bedhead on parissa minuutissa kurissa ja kelvollinen, enkä olekaan toivottoman myöhässä.
Tämän erikoistuvan lääkärin turmioksi puolestaan koituu ruokala. Sokerin- tai suklaanhimoksikin sitä voisi kutsua. Työntäyteisen 31-päiväisen kuukauden mahantäytteitä ei ihan saanut työnantajan 160 dollarin ruokarahalla, joka on kätevästi ladattu henkilökorttiin. Niinpä viimeisen viikon aamukahvit (ja aamuomeletit!) ja lounaat (ja puddingit kerma- ja dominokeksikerroksineen) tulivat osin parempionnisten kollegojen korteilta, osin koordinaattorilta kinutuilla vouchereilla ja loput omasta pussista. Ilman pudinkia tuntui mahdottomalta tarttua jälleen nälkävuoden pituiseen rästisanelulistaan rauhallisena lastentautilauantaina.
Olen muuten huomannut saman ilmion taalla kotiaitien kohdalla, etta melkein kaikilla on hiukset laitettu. Ja jos ei ole, niin on baseball cap paassa ja hiukset ponnarilla. Meikalainen se vaan painelee takkutukan (jolla on mind of its own, ei auta mikaan) kanssa mommy meetteihin, mutta saan varmaan anteeksi kun olen ulkomaalainen ;) Olet muuten varmasti pudding cup:si ansainnut! :)
ReplyDeleteKärjistettynä tuntuu, että pyjamanhousut on OK, kunhan on tukka laitettu ja meikit naamassa. Vasta muutettuani tunsin itseni usein ylipukeutuneeksi, enää en - syystä tai toisesta...
DeleteItsekin aloin vasta töihin mentyä yrittämään vähän enemmän tukkani kanssa. Sosiaalinen paine.