Gynen jaksolla jälleen. Minulla taitaa olla itse asiassa kaikkiin jaksoihin viha-rakkaussuhde, mutta tähän jaksoon kaikkein voimakkain sellainen. Plussien ja miinuksien listat menisivät melkolailla tasan (+++ ysin aamut kahdesti viikossa!!!), mutta yksi iso miinus tulee synnärivuoroista. Syntymän ihme - mikä sen etuoikeutetumpaa kuin päästä synnytyksiä hoitamaan, voisi kummastella. Vähän hävettää sanoa, mutta muutaman ensimmäisen kerran jälkeen se ei enää ole niin ihmeellistä, ja se kaikki muu synnärillä vie ihmeestä hohtoa.
Ensinnäkin siellä on hyvin tarkka hierarkia, plus hoitajat ovat erittäin tarkkoja reviiristään. Niinpä kahdesti viikossa yhteensä 16 kertaa vuodessa vuoroon tuleva erikoistuva joutuu joko nielemään läpinäkyvästi peitellyn huonon kohtelun tai käyttämään kyynärpäitään ja olemaan itse se peepää.
Synnärivuoroista 80 prosenttia on odottelua, että jotain tapahtuisi. Jos poistun osastolta, jotain tapahtuu takuuvarmasti silloin - eli jos välitän ollenkaan, parempi pysyä osastolla. Parempi pysyä etenkin silloin, jos paikalla on erikoislääkäri, koska he kyllä huomaavat, ja heiltä tulevat arvioinnit, vaikka 90%sti teemmekin työmme muiden erikoistuvien lääkärien kanssa. Siinä odotellessa gyn-erikoistuvat yrittävät saada yle-erikoistuvan niskoille ärsyttävimmät paperityöt. Eilisellä vuorolla niskaani heitettiin ei vain yksi, vaan kaksi tulotekstiä - sen jälkeen kun potilas oli jo synnyttänyt! Kummassakaan synnytyksessä en ollut mukana. Kiitti vaan.
Ja sitten kun on äksönin aika, pitäisi niitä kyynärpäitä käyttää kolmikertaisesti että pääsisi oikeasti hoitamaan sen synnytyksen. Järjestelmällisesti se on gyn-erikoistuva, joka sen synnytyksen hoitaa... eikä minulla ole tarpeeksi kyynärpäitä pitämään siinä kohtaa puoliani, eikä vähintään siksi että en voi väittää että pystyisin homman itsenäisesti edes hoitamaan!
Niinpä osakseni jää hohdokastakin hohdokkaampi istukan synnyttäminen.
Siitä äksönistä puheen ollen, olisi mielenkiintoista kuulla ovatko mielikuvani suomalaisesta synnäristä ihan vanhentuneita tai virheellisiä. Varoitus: Voi olla liian ällöjä juttuja joillekin, lue omalla vastuulla.
Peruserot on siinä, että täällä jokaisen synnytyksen hoitaa lääkäri. Opetussairaalassa erikoistuvat lääkärit ovat jatkuvasti läsnä, ja erikoislääkäri tulee ainakin pistämään päänsä ovesta sisälle, jotta voi kuitata palkkionsa. Mutta vastaavasti jos jotain tapahtuu, erikoislääkäri on vastuussa, oli hän paikalla tai ei.
Synnytyssalissa voi lapata väkeä kuin Laitilan Munamarkkinoilla. Ei tarvitse olla puoliso tai tukihenkilö, siellä on äitiä ja mummoa ja tätiä ja kaveria ja jonkun veljenkin olen tainnut tavata. Lapsia ei kuitenkaan. Synnytyssaliin ainakin meidän sairaalassa otetaan saman tien sairaalaan tullessa, ei varmistella osastolla, että käynnissä on. Jokunen näkemäni synnytys on tapahtunut ilman epiduraalia, mutta syystä tai toisesta kaikille tunnutaan tuppaavan oksitosiinia ellei saman tien niin parissa tunnissa, jos eteneminen on hidasta. Operatiivisempaa siis kuin Suomessa, jos käsitykseni enää paikkaansa pitävät, ja yksi suurimmista syistä lienee lääkärivetoisuus.
Sen sijaan yhtään episiotomiaa en ole nähnyt.
En muista, että Suomessa synnärillä sisätutkimukset olisi tehty steriilillä hanskalla. On mielestäni itsensä huijaamista, että sisätutkimus koskaan olisi steriili. Ponnistusvaiheessa lääkäri pukeutuu steriiliin kaapuun ja hanskoihin, synnyttäjää peitetään steriilein liinoin ja alapää pestään jodilla. Olen muistavinani, että melkein 10 vuotta sitten Suomessa synnärivuoroja tehdessäni alapään "steriiliksi" pesun oltiin todettu vähentävän infektioita plusmiinusnolla, eikä sitä harjoitettu.
Mutta toisin kuin Suomessa(?) kenellekään ei täällä tarjota peräruisketta, joten tosi steriilinä alue pysyykin.
Ison plussan annan USA:n systeemille siitä, että joka nainen tapaa imetyskonsultin jolla siis on ihan varsinainen imetyskoulutus, ennen kotiutumista. Mutta miinuksen puolelle jää se, että jälkitarkastukseen tulevista potilaista, tai lastentaudeilla tapaamistani pikkuvauvoista tasan yksi on ollut täysimetetty yli muutaman viikon, ja hänellä olikin sitten puutostauti.
Olisi mielenkiintoista kuulla, jos jollain on ajantasaisempaa tietoa ja/tai muita vertailukohtia synnäritoimintaan.
Vahan asian vieresta, eika itsellani ole kokemusta Suomen synnareista tai alatiesynnytyksista yleensakaan, mutta tuosta imetysjutusta sen verran, etta itse koin silloin viitisen vuotta sitten todella yllattavana kuinka vahan vauvalassa oli imetettavia vauvoja! Omanihan oli siella vauvalassa usemman paivan tarkkailussa joten hengailin siella enemmankin. Vauvalassa olleilla pikkuvauvoilla oli jokaisella nimikortti, jossa luki "I'm a breastfed baby" jos oli imetettava ja meikalaisen minimies taisi olla ainoa! Imetyskonsultti oli kylla aivan huippu ja hengaili kanssani sitten enemmaltikin, kun kait olin niita harvoja jotka halusivat imettaa. Han tuskaili, etta osa aideista ei ymmartanyt, etta imetys pitaa aloittaa heti, eika sitten vasta kotona kun on "palautunut" synnytyksesta (eli ilmeisesti ei ollenkaan?). Miehen sukulainen taas toksaytti minulle kerran, etta "good for you for nursing, I'm never going to do it, it's gross" ja hanen lapsensa olikin sitten bottle fed. No jokainen kai tyylillaan...
ReplyDeleteSamaa olen ihmetellyt kerta toisensa jälkeen, ja olen löytänyt imetyksen vähäisyydelle monia hyviäkin syitä, mutta suurimmat lienee tiedon ja ymmärryksen puute, ja kulttuurin sallivuus. "Äiti päättää haluaako imettää vai ei" on mielestäni liian lepsu asenne. Jos sitten ei pysty syystä tai toisesta, se on ihan eri juttu.
DeleteMä en vaan pysty käsittämään, miten imetys voi olla kenenkään mielestä "gross". Oon kuullut, että se saattaa sattua, se voi olla vaivalloista, yms yms yms... mutta että "gross"??? Musta tämä on vähän sama asia kuin rokotevastaisuus, että "jokainen tyylillään" ei tässä asiassa vaan ole tarpeeksi.
DeletePilvi, olen samaa mielta, etta on ymmarrettavia syita kuten esimerkiksi ettei maitoa tule tai on sellainen laakitys, ettei voi imettaa, mutta jotenkin tuntui, etta se ei vaan kiinnostanut. Osaa varmasti ei kiinnostanut sen takia, etta toihin piti palata jo parin viikon paasta. Lisaksi olen saanut kuulla, etta korvike on parempaa lapselle, kun siita saa varmasti kaikki nutrients :o Ymmarran hyvin, ettei imetys kaikilta onnistu, mutta jos ei edes yrita, niin sita minun on vaikea ymmartaa.
DeleteJenni, imetys ei minustakaan ollut kivaa vaan aika epamukavaa hommaa, mutta itse ajattelin asian siten, etta tama on parasta minimiehelle ja nailla mennaan. En ymmarra miksi lapsia "hankitaan", jos ei heille ei haluta parasta. Toisaalta ainakin Nebraskassa korvikeyritykset tunkivat ilmaisia naytteita joka tuutista, itsekin sain sairaalasta mukaan korvikelahjapaketin ja lahjakortteja korvikkeisiin yms., joten uskon, etta sillakin on vaikutusta.
Joo ei todellakaan ole lapsen saamisessa ällöintä imetys! Tuli tänään lounaspöydässä asiasta puhetta, ja yhden työkaverin mukaan afroamerikkalaisten keskuudessa imetys on tabu, eikä sitä harrasteta - mutta se ainut imetetty lapsi oli myös AA, eli ihan sama se on latinojen keskuudessa. Valko-valkoisia en sitten olekaan juuri hoitanut. WIC-ohjelma tarjoaa ilmaiset korvikkeet, joten pullossa pysyminen on helppoa kun on ilmaista. Siinä mentäisiin tietty ojasta allikkoon, jos korvikkeista tehtäisiin maksullisia tai olisi tiukat rajat joiden mukaan ne saisi ilmaiseksi. Mutta ei tämäkään ideaalia ole...
DeleteVaahtosin lounaspöydässä tästä imetysasiasta niin lahjakkaasti, että (tietenkin miespuolinen) kollega kysyi olenko itse aikeissa raskautua. Miehet!
Jenni, rokotevastaisuus onkin itse asiassa hyvä vertauskohta. Samanlaiset julkisuusaallot imetyksestä kuin tämänhetkinen rokotuskeskustelu, niin ehkä jotain alkaisi kallistua oikeaan suuntaan.
Huhh, todella lääkärivetoiselta kuulostaa, niinkuin täälläkin. Ja hierarkia kukoistaa. Mä ymmärrän, että erikoislääkärit on kiireisiä, mutta välillä en tajua sitä logiikka, että ne kieltäytyy esim. allekirjottamasta suostumus-kaavaketta toimenpiteeseen, me silläaikaa yritetään saada joku alempi kiinni, ja herra istuu itse kahvihuoneessa ja valittaa kun potilas ei ole valmiina salissa. No ei kai ole, kun se ei sinne leikkauspöydälle pääse ilman sitä allekirjotettua lupalappua, mitä ollaan just venattu puoli tuntia...
ReplyDeleteToi jodipesu-peittely-peräruiskeeton meno on kyllä ihan järjettömyyden huipentuma! :O Sama kun täällä saa sisätutkimusta varten sellasen reisilakanan peitoksi, jos vaikka ujostuttaa... näin se mulle selitettiin, kun naurua pidätellen yritin selviytyä potilaana ekasta papakokeestani täällä.
Paperiset reisilakanat (hyvä termi!) on täälläkin ihan joka paikassa käytössä. Paitsi synnärillä. Niistä on tullut jo niin arkipäivää, että olen jo unohtanut kuinka huolettomasti riisuutin potilaitani Suomessa! Ehkä sen takia piti käydä clinical skills käytännön koe, jotta oppisin täkäläiset peittelytavat.
DeleteToisaalta sitten Suomessa potilaitani ei pistetty riisuutumaan ennen kuin saavuin huoneeseen. Ei minustakaan kivalta tuntuisi sanoa lääkärille päivää ilkoalasti. :D
Heips! Ensinnäkin kiitos Pilvi sinulle tästä uudesta blogista, olen sitä hiljaisesti seuraillut ja tykännyt kovin, vaikka kommentointi on jäänyt joka puolella blogimaailmaa ihan satunnaiseksi. Tosi mielenkiintoista seurata (hurjaa!) erikoistumistasi.
ReplyDeleteMutta nyt vaikka pitäisi taas olla nukkumaan menossa, on ihan pakko jakaa oma chicagolainen synnytyskokemukseni, sillä se on tooosi erilainen kuin kuvauksesi. Luulin päätyväni juurikin tuollaisen lääkärisysteemin "uhriksi", mutta vahingossa (ihan tosi, mutta se onkin toinen juttu se) päädyin kätilöiden hoidettavaksi!
Swedish Covenant Hospitalissa olin kätilöiden praktiikan asiakkaana heti saavuttuani n. rv 26 lähtien (ja näitä kätilöjohtoisia paikkoja on käsittääkseni useammassa sairaalassa Chicagossa). Noin 10 kätilöä hoiti aluettani, ja minulle sovittiin alusta alkaen tapaamiset kunkin kätilön kanssa, sillä heistä kukin vuorollaan veti synnärillä 24h päivystyksen. Näin tuntisin kätilön, joka olisi vuorossa kun synnyttämisen aika tulisi (ihan huippua!). Minun piti jotain papereita varten nimetä itselleni myös OB/GYN, mutta koska raskauteni oli vailla mitään komplikaatioita, en tavannut lääkäriä kertaakaan. Kertaakaan. Suomessa olin ennen lähtöäni käynyt kerran lääkärineuvolassa. Jenkeissä en kertaakaan. Ensimmäinen sisätutkimuskin tehtiin kun synnärillä arvioitiin 2,5h ennen h-hetkeä, missä mennään (olin siis löytänyt tällaisen gynepelkoisen taivaan ihan sattumalta).
Kätilöt myös painottivat luonnollista synnytystä. Ja taas koska kaikki meni niin hyvin (öö liiankin nopeaan, olisin kyllä jossain vaiheessa toivottanut epiduraalin tervetulleeksi), en saanut mitään mömmöjä (paitsi kai oksitosiinia istukan synnyttämiseen). Eikä kyllä ollut mitään steriilejä liinoja - kätilö taisi kyllä jonkun essun päällensä vetää. Ja jodista ei ole mitään muistikuvia.
Synnytysosastolle tullessa jouduin ensin triage-huoneeseen, jossa kerättiin tiedot (ja voi pah mitä aataminaikuista toimintaa, vaikka kätilöiden praktiikka oli saman sairaalan yhteydessä, mikään tieto minusta ei ilmeisestikään ollut synnärin koneilla, vaan siinä supistusten kourissa (vauva syntyi n.2,5h tunnin kuluttua) piti kaikki tiedot ladella huonolla englannilla höpöttävälle hoitsulle). Sitten odotettiin vielä kätilö paikalle, ennen kuin sain luvan siirtyä synnytyssaliin (kotoa oli pitänyt soittaa ensin kätilölle).
Mitäs vielä, imetyskonsultit olivat taivaanlahja. Kätilön puheista päättelin, että iso ongelma imetysmyönteisyydessä ovat myös lastenlääkärit, jotka eivät välttämättä sitä herkästi varsinkaan ongelmien ilmetessä edistä, ja meillekin suosittelivat lääkäriä nimenomaan kun "suhtautuu positiivisesti imetykseen". Mutta mutta, sitten oikeastaan lähes kaikki tapaamani tyttöni ikätoverit olivat rintaruokittuja. Jopa pari sellaista äitiä sain ystävikseni, jotka edelleen imettivät esikoistaan odottaessaan toista lastaan ja vielä toisen synnyttyäkin molempia. Näihin ja muihin äiteihin törmäsin erään lasten muskareita yms järjestävän ekohenkisen lastentarvikeliikkeen muskaritunneilla.
Summa summarum: siellä valtatien alla vetelee vahva vastayhteisö, joka tekee asiat hienosti!
Hei Arya, kommenttisi ilahdutti kovasti! Monestakin syystä: Kiva että seuraat Skotlannista saakka, ja tykkäät. :) Ja terveellistä kuulla ihan erilaisesta kokemuksesta! Meidän sairaalassa interventioita ja medikalisaatiota oikeutetaan erityisellä väestöllämme, osin kuten kuuluukin (esim. Swedishiin tuskin mahtuu yhteen päivään huumeäidin vahinko-kotisynnytys, teiniäidin vakava pre-eklampsia vaatien synnytystä 28. viikolla ja riskiraskaus jonka aikana äiti on käynyt 2 kertaa seurannassa), mutta joidenkin kohdalla ihan turhaan.
DeleteSitä parempi kuulla, että ihan vahingossakin voi Chicagossa päätyä kätilön hoitoon. :) Meidän sairaalassa on 2-3 kätilöä, ei siis aina edes vuorossa, ja usein kätilön seurannassa ennen raskautta ollut päätyy lääkärin hoitoon synnytyssalissa. Vaikka itse olen lääkäri, yrittäisin itse kaikin keinoin päästä kätilön hoitoon jos joskus olisin raskaana.
Sisätutkimukset tuntuvat olevan suomalainen juttu. Lääkäristä riippuen ensimmäinen sisätutkimus saattaa olla lääkärinkin hoidossa ihan loppuvaiheessa, tai synnärillä. Suomessa vielä 5 v sitten piti 2. kolmanneksella tarkistaa kohdunkaulan tilanne, vaikka taidettiin tietää että ellei ollut riskejä tai riskioireita, siitä ei lisähyötyä ole.
Tosi outoa, että lastenlääkärit eivät ole kautta linjan imetysmyönteisiä. Väitän, että se on yksi palanen tätä supermedikalisaatiota... pystyy katsos helpommin mittaamaan paljonko lapsi syö... Olen kuullut kommentteja, että "ainakin siitä saa kaiken tarvittavan" mutta sehän pätee vain ravintoaineisiin, miten olisi vasta-aineet! Tuntuisi, että etenkin ne lapset joita vähiten imetetään, tarvitsisivat sitä lisäsuojaa, vaikka olisi kuinka pieni, allergioita vastaan. Täällä en ole tavannut niinkään vaikeasti ruoka-aineallergisia, se tuntuu olevan paljon yleisempää Suomessa, mutta astmaatikkoja. "Kaikilla" on astma. Kun kasvaa saasteisessa ilmassa, keskivertoa useammin tupakansavussa ja torakkaongelmaisissa taloissa, ei tarvitse ihmetellä miksi.
Kiitos vastauksesta! Varmaan juurikin noin tuon imetysasian kanssa. Swedishistä vielä sellainen lisäys, että se ei kuitenkaan ole vain valkoisten sairaala, vaan paljon alueen köyhää latinoväestöä tuntui käyttävän sitä (tosin täysin mututietoa näkemäni perusteella). Ja silloin reilu 3v sitten kätilöt laajensivat praktiikkaansa juurikin jonnekin latinokeskukseen, osa kätilöistä siirtyi ihan pelkästään sinne. Mutta joo varmastikaan ei ihan yhtä värikkäitä päiviä ole kuin sinun sairaalassasi :)
ReplyDeleteMoi täältä armaan kotimaan entisestä pääkaupungista! Mä olen se, jonka kanssa yritit n. 15 vuotta sitten hukuttaa pehmohirven. On ollut tosi kiinnostavaa aina välillä seurailla elämää siellä, mutta en ole tullut ilmiantaneeksi itseäni.
ReplyDeleteMulla ei ole kokemusta kuin täkäläisestä systeemistä, mutta sanoisin, että täällä mennään nykyään aika kätilövetoisesti (kuopuksen synnytyksessä en tainnut lääkäriä nähdäkään), imetysohjaus vaihtelee hurjasti sen mukaan, millaiset tyypit osastolla on töissä (tavoite on kai kuitenkin se, että lähes kaikki imettäisivät), episiotomioita pyritään välttämään ja sisätutkimuksiakaan ei tehdä yhtä paljon kuin aikaisemmin (ilmeisesti niistä ei katsota olevan juuri hyötyä, eikä tulehdusriskin takia haluta tehdä enempää kuin on pakko). Mä olen synnyttänyt molemmat TYKSissä muutaman vuoden sisällä, ja noi on sellaisia asioita, joissa muutokset tuntuivat olevan käynnissä sillä aikaa. Lääkityksessä on kaiketi suunta myös menossa siihen, että lääkitään enemmän ja nopeammin - siitä oli aika paljon keskustelua pari vuotta sitten.
Hei O, et taida koskaan tätä vastausta nähdä, mutta huomasin vasta että aiemmin vastaaminen jäi aikeen tasolle!! Olin nimittäin kamalan ilahtunut että jätit kommentin. :)
DeleteHei! Kiva lukea että synnytys siellä on juuri sellainen kun tv-sarjoissa näytetään, koko suku ponnistamassa.
ReplyDeleteItse olen synnyttänyt kaikki neljä alateitse ja kaksi kätilövetoisesti ja kahdessa kävi päivystä lääkäri.
Täällä Salossa oli jo 19 sitten ( eka lapsi silloin) imetyslähtöinen sairaala. Kaikki imetti kun sairaalasta lähtivät. Ei ollut edes tuttipulloja vaan hörpytettiin jos lisämaidon tarve.
Itse ole kaikki neljää imettänyt niin pitkään kun lapsi halunnut, noin vuotiaiksi. Kakkosen kohdalla palasin töihin kun vauva 7kk, isä jäi kotiin. Imetys jatkui hyvin myös silloin.
Minä olen kokenut imetyksen helpoksi. Sopiva ruoka aina mukana. Olen imettänyt kyllä ihan joka paikassa.
Äiti*4
Kiitos kun jätit kommentin! Mielenkiintoista kuulla neljän lapsen äidin kokemuksia. Ja hienoa, että imettäminen oli sulle helppoa!
Delete