Olen taas osastoilla, ja olen siellä miten muutenkaan kuin kaksijakoisissa tunnelmissa. Omieni parissa, jee, oikeaa potilastyötä oikeasti vaikuttaen potilaiden hoitoon. Mutta aika nopeasti taas kyllästyy siihen, että herää viimeistään viideltä, juoksee ympäri sairaalaa kuudesta eteenpäin, toteaa että aamun "tänään olen järjestelmällinen ja hoidan asiat hyvissä ajoin ja hyvässä järjestyksessä" ei tänäänkään toteudu - joskus se on niin pienestä kiinni kuin myöhästyneestä labrakierroksesta mistä se sitten eskaloituu. Jossain vaiheessa syö mutta vain koska ihanat seniorimme vaativat meitä pitämään lounastauon, ja yhtäkkiä huomaa olevan niin myöhä että potilaat olisi pitänyt lähettää kotiin jo aikaa sitten etenkin jos tarvitsee sosiaalityön apua lääkkeiden kanssa, jatkaa töitä muutaman tunnin ja tulee kotiin pitämään lyhyen ruokatauon ja sitten jatkaa loppujen paperitöiden kanssa kunnes on niin väsynyt ettei jaksa nousta mennäkseen nukkumaan.
Mutta keksin ainakin hyvän tavan välttää Public Radion pledge drive eli rahankeruukampanja: Saavu töihin kuudelta (ei kampanjaa ennen kuutta) ja lähde kahdeksan jälkeen (ei kampanjaa kahdeksan jälkeen).
Hei huomenna teen työt järjestelmällisesti ja hyvissä ajoin, ja kotiutan potilaat ajoissa! Huomisesta tulee hyvä päivä.
Ihanaa kun jaksat postata! Jaksuja tuohon ihmeellisen vaativaan, typerään, tärkeään ja kaikennielemään työhösi.
ReplyDeleteKiitos tsempeistä Kata! Uskomatonta ehkä, mutta tämän kirjoitettuani seurasi kolme uskomatonta työpäivää, jolloin tein työt järjestelmällisesti hyvissä ajoin, kotiutin potilaat ajoissa ja kotiuduin itsekin aikataulun mukaisesti! Tämän anomalian salli anomalia potilasmäärässä. Tänään sitten päivystin ja otin heti takaisin, vaikka uusia potilaita tuli vain (tai "vain") seitsemän ja seniori ja kandi auttoivat.
Delete