Lastentaudit, uusi otos

Kuin yö ja päivä - ebony and ivory - maa ja taivas - vuori ja laakso - Gandalf ja Sauron - ja mitä näitä nyt on.

On aikaa ihmetellä, mitä kaikkea niin pieneen taskuun mahtuukaan.

Siinä missä viime viikolla en päässyt lounaalle, tällä viikolla on aikaa jälkiruualle (no vain yhtenä päivänä söin suklaakakkua!) Siinä missä viime viikolla en päässyt kotiin ajoissa lyhyinä päivinä, tällä viikolla pääsen ajoissa kotiin myös pitkinä päivinä - vietettyäni iltapäivän loppujen sanelujen parissa ja lokerooni kasaantunutta paperiläjää siivoten enkä suinkaan pää kolmantena jalkana juosten  ei kun sihteeröiden osastolla.

Tämä kelpaa kyllä. Melkein jopa tein ruokaakin tänään, arki-iltana!! Melkein, sillä lähinnä lämmitin tähteitä ja keitin pastaa lisukkeeksi.

Itse asiassa sekä lastentautien juniori että seniori luulivat, että olin lähtenyt kotiin. Hei, jos olisin tiennyt että siihen suhtauduttaisiin suopeasti, olisin saattanut lähteäkin!

Olisi varmaan pitänyt vaihtaa aikuisten elvytyskaaviot lapsiin tälle jaksolle.

Sekä seniorit että juniorit vaihtuivat tällä viikolla. Juniori kysyi aika jännin sanankääntein viime viikosta. Mukavuus/turvallisuus/toimivuus - että oliko toimivaa-mukavaa-turvallista työskennellä heidän kanssaan. Vastasin, että viime viikko oli hektinen. "Ja onko siinä kaikki mitä voit sanoa?" Joo siinä oli kaikki mitä voin sinulle sanoa, vaikka merkitsevät äänenpainosi kannustavat avautumaan.

Mutta jos potilaita siellä on yleensä yhtä vähän kuin nyt (3-6), viimeviikkoiset työtavat voivat olla ihan kestäviä ja toimivia. Että ehkä minun pitää vähän löysätä kritiikkiäni, mutta olen silti onnellinen että olen erikoistumassa yleislääketieteeseen. Ainakin olen lopullisesti leppynyt.