Jään meidän erikoistumisohjelman historiaan.
Onhan tässä aikaa muutakin saavuttaa, mutta tänään saavutin ilman omaa ansiotani jotain, mistä jään historiaan:
Minulla oli hoidettavana tänään tasan yksi potilas, eikä minun edes tarvinnut kirjoittaa hänestä väliarviota, sillä hän saapui puoliyön jälkeen.
Ylläoleva, aamun työmatkalla nappaamani kuva olikin kuin enne koko päivälle. En tietenkään toiminut kovin tehokkaasti kun tiesin että aikaa on paljon, ja että se aika on suurin piirtein käytettävä sairaalassa, vaan vetkuttelin ties millä. Pakollisten soittojen sun muiden lisäksi luin kuitenkin ainoan potilaani diagnoosista, hoidin pari klinikkapotilaiden asiaa, sanelin epikriisin (pah, vain yhden), hain influenssarokotteen (pakollinen, paitsi jos ei haittaa saada potkut), ja lopulta päivitin kotona jopa pahamaineista potilaslokiani. Citrix tosin ei päästänyt minua sähköiseen potilasjärjestelmään tuossa tunti sitten, huomisiin uusiin potilaisiini olisin tutustunut. Ehkä se yritti kertoa minulle jotain, kuten että on aika mennä nukkumaan. Lienee paras kun tiedän, että huomiselle on vähän enemmän töitä ja nyt kun tiedän keitä huomenna hoidan, on paras saapua pelipaikalle tavalliseen klo kuuden aikaan. Mutta siltikin minulla on huomenna vain kolme (3) potilasta, mikä on noin puolet keskimääräisestä ja 37.5% tähänastisesta maksimistani. Kelpaa hehkuttaa vielä toistaiseksi, ja muistella parin päivän päästä, kun lista on saattanut kasvaa vaikka kaksinkertaiseksi. Jos huominen menee mallikkaasti, on se käsittämättömästi viides päivä kymmenestä työpäivästä tällä jaksolla, jolloin olen lähtenyt ajoissa tai käytännössä ajoissa kotiin. Kuten huomaatte, tätä voi hehkuttaa vaikka millä tavoin ja monelta kantilta.
Sattui vielä niin mielenkiintoisesti, että tänään oli ensimmäiset seuraavan satsin haastateltavat talossa. Ehdin viettää haastateltavien kanssa vähän aikaa sairaalakierroksella ja lounaalla, vaikka en virallisesti haastatteluihin tai heidän kaitsemiseensa osallistunutkaan, ja pääsin muistelemaan omaa vuodentakaista tilannetta: Totesin, että tykkään ihan kamalasti meidän sairaalasta. Edelleen, olen maailman onnekkain kun sinne päädyin - etenkin tällaisena päivänä! Innostavaa on myös huomata, että potilastyön lomassa ehtii kuin ehtiikin joskus jotain. Posteria kehiin ensi vuoden kongressiin, tai miten on yhteisölääketieteen suunnitelmien laita?
No comments:
Post a Comment