Minilomalaisella on aikaa kirjoittaa blogia. Niinpä täydennän nyt elämänlaatuhehkutustani ennen kuin paluu arkeen (tänä iltana kahdeksalta) koittaa. Töihinpaluusta puheen ollen, sain tuoreelta Chiefiltä tekstarin eilen illalla, kesken itsenäisyyspäiväjuhlinnan: Me lähetetään pian ensi vuoden ohjelma, mutta tiedoksi että päivystät huomenillasta maanantai-aamuun. Vastasin, että tiedän kyllä. Olisi pitänyt kysyä, että luulitko, etten tiedä, ja jos luulit etten tiedä, olisiko sinusta OK ilmoittaa sunnuntai-illan päivystyksestä 23 tuntia ennen sen alkua? Aikataulua edelleen odotellessa voinen olla tyytyväinen että ainakin tiedän maanantain ohjelmani, toisin kuin neljä muuta tuoretta kakkosvuotista. Pyörittelen silmiäni, mutta en oikeasti ole tästä erityisen häiriintynyt.
Meinasiko taas kääntyä työvalitukseksi? Nyt niihin leluihin!
Älykello. Mies vinkkasi, että Woot.com myi Motorolan älykelloa puoleen hintaan. Olen vähän kaivannut rannekelloa töissä, ja vähän enemmänkin tosissani miettinyt Fitbitin tai vastaavan ostoa, ehkä toiveajatellen, että väline kannustaisi säännöllisempään liikuntaan. Joko Googlen tai Motorolan sovellus kertoo askeleet, kertyneen liikunta-ajan, pyöräilyn, kävelyn ja juoksun erottaen, ja onnittelee kun pääset tavoitteeseesi. "Active time" on aika löysästi määritelty, kun päivä klinikassa vaan huoneesta toiseen pyörien kerrytti 30 minuuttia ja kaupassakäynti 14 minuuttia. Ei sitä nyt ihan urheiluksi voi laskea! Toistaiseksi vain sykemittarista (ja viallisesta virtajohdosta) on valittamista.

Kelloon saa ilmoituksen uusista viesteistä, voi lukea lyhyen viestin ja vastata puhumalla (englanniksi), vakilausein (Agreed, OK, Give me a minute ja niin edelleen) tai piirtämällä sormella hymiön. Toistaiseksi parasta on ollut, kun kesken työpäivän kelloon ilmestyi veljentytön nauravainen naama: WhatsAppiin oli tullut kuva. :) Toiseksi parasta on piirtohymiöillä leikkiminen. Pyöräillessä on karttatoiminnolle ollut oikeaakin käyttöä, mutta rehellisyyden nimissä leluhan tämä on.

Woot.comista tuli lempisivustoni, kun kellon viallisesta virtajohdosta valittaessani löysin seuraavaksi parhaan tarjouksen. Imurirobotti! Miehen mielestä innostukseni oli erittäin huvittavaa, mutta hankinta ei kohdannut vastustusta edes ennen perustelujani: Imurointi tekee minusta vihaisen, vaikkei se ole imuriparan eikä lattiaparkojen eikä kenenkään muunkaan syytä. Kuinka voisin vastustaa tarjouskapistusta, joka antaa minulle mahdollisuuden olla vähemmän vihainen?? Jälleen 50% alennusta vai oliko enemmänkin - nämä kappaleet on palautettu tehtaalle ja tehtaalla "uudelleenkoottu". Toistaiseksi Bertram ansaitsee kiitettävän arvosanan
Tässä välissä saimme kuin saimmekin uuden aikataulun. Aika ihanalta näyttää seuraavatkin kaksi kuukautta! Suurimmaksi osaksi teen nimittäin
viisipäiväisiä viikkoja! Aikataulun tiirailu ynnä muu kuitenkin tekee sen, että lopuista lomapäiväiloistani kerron joskus toiste.
 |
Bertram Roomba. Ei me muita lemmikkejä tarvittaisikaan. |
Leluinto herätti hilpeyttä. Tarvitseeko kaiken ollakaan niin hyödyllistä? Aikuinen kaipaa uusia leluja siinä missä lapsikin. Hassua kuulla, että sinäkin tulet imuroinnista vihaiseksi. Luulin olevani ainoa.
ReplyDeleteEn ihmettele, jos työärtymys meinaa puskea esiin muista aiheista kirjoittaessasikin. Nyt kun ehdit jopa ajatella ja hengähtää eikä koko tarmo mene selviytymiseen, on ärtymyksellekin enemmän tilaa.
Kirjoittelin muuten omasta työangstistani vaihteeksi blogiini.
Tuli eilen työkaverin kanssa puheeksi imurirobotti. Hänpä heti googlaamaan, että sellaisen hänkin tarvitsee. Ei todellakaan olla ainoita joita imurointi vihastuttaa.
DeleteHei! En löytänyt mistään ns. "esittelypostausta". Miten päädyit amerikkaan erikoistumaan ja millainen paperisota siitä seurasi? Jos olet laillistettu lääkäri suomessa niin kuinka kauan vie tuo amerikoissa laillistaminen? Olen itse kolmannella vuodella lääkiksessä ja kiinnostus esim. kanadaan tai jenkkeihin muutosta on suuri, mutta olen kuullut että se on suhteellisen vaikeaa :/ Osaisitko neuvoa?
ReplyDeleteJoo, sellainen on jäänyt tekemättä. Ehkä joskus laitan tulemaan sarjan tapahtumista ennen tähän pisteeseen pääsyä. Kanadaan on vaikeampi päästä kuin USA:an, näin olen kuullut, itse en ole Kanadaan perehtynyt. Minulla meni muutosta neljä vuotta erikoistumisen aloittamiseen, mutta olisi voinut mennä vain vuosi tai kaksi jos olisin alkanut valmistautua ennen muuttoa, ja jos olisin tiennyt lääkisaikana että muutan tänne. Laillistaminen ei onnistu USA:ssa ilman erikoistumispaikkaa, ja sen saaminen on suurin homma. Toki sitä ennen pitää tehdä lisenssitentit. USMLE-lisenssitenttisarja on vaikea, ja siinä on tärkeää saada hyvät pisteet. Ykkösosa on helpompi jos sen tekee kun on perustieteet paremmassa muistissa, eli jos olet tosissasi, nyt kannattaisi alkaa sitä katsella. Kakkososa tuntui suomalaisella koulutuksella ja parin vuoden kliinisen kokemuksen jälkeen melko helpolta. Erikoistumispaikan saantiin tärkeää on olla jotain näyttöä ellei kliinisestä, ainakin jostain kokemuksesta lääketieteessä Yhdysvalloissa. Eli suosittelisin vaihtoa, FIMSIC-vaihtoa tai vapaaehtoishommiin tänne tuloa niin, että loisit jotain suhteita tänne. Suosittelukirjeet painavat paljon, ja ulkomailta tulijoillakin olisi hyvä olla 1-2 kirjeistä USA:sta, sillä ei ole todennäköistä että paikallisen järjestelmän ja sairaalamaailman suhteen täyttä ummikkoa valitaan, ellei muut meriitit ole huiput. Jos teet USMLE 1:n lääkisaikana ja 2:n samoin tai vähän valmistumisen jälkeen, ja tulet tänne tekemään "observership", "externship" tai vapaaehtoiseksi tutkimusapulaiseksi, voisit jo samana tai seuraavana vuonna hakea erikoistumispaikkaa. Ne jaetaan kerran vuodessa niin, että hakuaika on syyskuussa, paikka varmistuu maaliskuussa ja työt alkavat heinäkuussa. Niin ja mitä vähemmän valmistumispäivästä on kulunut, sen parempi erikoistumispaikan haun kannalta.
DeleteGooglaa USMLE, ECFMG (education commission for foreign medical graduates), ERAS and the Match. Ja kysele ihmeessä lisää!