Seniori

Valmistunut luokka hyvästeltiin kaksi ja puoli viikkoa sitten. Uudet aloittivat työnsä todenteolla tänään. Heinäkuun ensimmäisestä virallisesti kirjoissakin ollaan senioreja.

Kotipihapuu

Viimeisen vuoden haasteet ovat osittain erilaisia kuin aiemmin. Tänä vuonna pitää hakea pysyvää lisenssiä, läpäistä erikoislääkäritentti, löytää työpaikka, ja ennen kaikkea kouluttaa ekavuotisia ja opiskelijoita. Omalle kohdalle osuu myös curriculumin ja viikottaisten luentojemme kehittämistä.

Mitä tehdä kun oikeastaan tekisi vain mieli nukkua, hoivata kirsikkatomaatteja ja käydä välillä pyöräilemässä?

... no vitsivitsi, eiköhän tämä tästä lähde liikkeelle.

...kirsikkatomaattien voimin ellei muuten.

Elämänlaatuleluja(ko)

Minilomalaisella on aikaa kirjoittaa blogia. Niinpä täydennän nyt elämänlaatuhehkutustani ennen kuin paluu arkeen (tänä iltana kahdeksalta) koittaa. Töihinpaluusta puheen ollen, sain tuoreelta Chiefiltä tekstarin eilen illalla, kesken itsenäisyyspäiväjuhlinnan: Me lähetetään pian ensi vuoden ohjelma, mutta tiedoksi että päivystät huomenillasta maanantai-aamuun. Vastasin, että tiedän kyllä. Olisi pitänyt kysyä, että luulitko, etten tiedä, ja jos luulit etten tiedä, olisiko sinusta OK ilmoittaa sunnuntai-illan päivystyksestä 23 tuntia ennen sen alkua? Aikataulua edelleen odotellessa voinen olla tyytyväinen että ainakin tiedän maanantain ohjelmani, toisin kuin neljä muuta tuoretta kakkosvuotista. Pyörittelen silmiäni, mutta en oikeasti ole tästä erityisen häiriintynyt.

Meinasiko taas kääntyä työvalitukseksi? Nyt niihin leluihin!

Älykello. Mies vinkkasi, että Woot.com myi Motorolan älykelloa puoleen hintaan. Olen vähän kaivannut rannekelloa töissä, ja vähän enemmänkin tosissani miettinyt Fitbitin tai vastaavan ostoa, ehkä toiveajatellen, että väline kannustaisi säännöllisempään liikuntaan. Joko Googlen tai Motorolan sovellus kertoo askeleet, kertyneen liikunta-ajan, pyöräilyn, kävelyn ja juoksun erottaen, ja onnittelee kun pääset tavoitteeseesi. "Active time" on aika löysästi määritelty, kun päivä klinikassa vaan huoneesta toiseen pyörien kerrytti 30 minuuttia ja kaupassakäynti 14 minuuttia. Ei sitä nyt ihan urheiluksi voi laskea! Toistaiseksi vain sykemittarista (ja viallisesta virtajohdosta) on valittamista.




Kelloon saa ilmoituksen uusista viesteistä, voi lukea lyhyen viestin ja vastata puhumalla (englanniksi), vakilausein (Agreed, OK, Give me a minute ja niin edelleen) tai piirtämällä sormella hymiön. Toistaiseksi parasta on ollut, kun kesken työpäivän kelloon ilmestyi veljentytön nauravainen naama: WhatsAppiin oli tullut kuva. :) Toiseksi parasta on piirtohymiöillä leikkiminen. Pyöräillessä on karttatoiminnolle ollut oikeaakin käyttöä, mutta rehellisyyden nimissä leluhan tämä on.







Woot.comista tuli lempisivustoni, kun kellon viallisesta virtajohdosta valittaessani löysin seuraavaksi parhaan tarjouksen. Imurirobotti! Miehen mielestä innostukseni oli erittäin huvittavaa, mutta hankinta ei kohdannut vastustusta edes ennen perustelujani: Imurointi tekee minusta vihaisen, vaikkei se ole imuriparan eikä lattiaparkojen eikä kenenkään muunkaan syytä. Kuinka voisin vastustaa tarjouskapistusta, joka antaa minulle mahdollisuuden olla vähemmän vihainen?? Jälleen 50% alennusta vai oliko enemmänkin - nämä kappaleet on palautettu tehtaalle ja tehtaalla "uudelleenkoottu". Toistaiseksi Bertram ansaitsee kiitettävän arvosanan

Tässä välissä saimme kuin saimmekin uuden aikataulun. Aika ihanalta näyttää seuraavatkin kaksi kuukautta! Suurimmaksi osaksi teen nimittäin viisipäiväisiä viikkoja! Aikataulun tiirailu ynnä muu kuitenkin tekee sen, että lopuista lomapäiväiloistani kerron joskus toiste.

Bertram Roomba. Ei me muita lemmikkejä tarvittaisikaan.

Tutuksi

Suomalaisen ja amerikkalaisen osaston suurin rakenteellinen ero on, että siinä missä Suomessa osastolla on lääkäri(t) ja osaston kaikki potilaat on osaston lääkäri(e)n hoidossa, täällä erikoislääkärillä on potilaansa riippumatta siitä, millä osastolla he fyysisesti sijaitsevat.

Siitä ja ehkä muistakin syistä lääkärit kiertävät keskenään, ja usein kierrot ovat paperikiertoja eli potilaita ei välttämättä käydä katsomassa, ainakaan kaikkia. Sen sijaan juniori-erikoistuva ja seniori-erikoistuva käyvät molemmat (yleensä erikseen) katsomassa potilasta.

Mietin, että miten ihmeessä sitä oppii tuntemaan hoitajat, sosiaalityöntekijät, farmaseutit (jep! Ja jee! Meillä on osastoilla fyysisesti läsnä farmaseutti!) fyssarit, sairaalapastorit jne, kun sitä juoksee kolmen tai neljän osaston välillä pisin päivää (etsien toimivaa vapaana olevaa päätettä). Konsulttejakin on kamala määrä, monet tarvitsevat kardiologia, nefrologia, kirurgia tai psykiatria. Tai kaikkia niitä.

Muutaman viikon jälkeen huomaan ettei se tutustuminen ole yhtään niin vaikeaa kuin ensin luulin. Ja toisaalta, kun siellä on päivittäin keskimäärin kaksitoista tuntia... Sen hoitajan muistan hyvin, kenen kanssa vaihdettiin highfivet kun potilas toimitti vatsansa juuri ennen kuin oltiin ripustamassa kovan luokan peräruisketta. Sen jumpparin muistan, jonka kanssa tuskailtiin päivä toisensa jälkeen kotiuttamisvaikeuspotilaan kanssa. Varmana muistan sen sairaalapastorin, joka piti omaisen vasemmasta kädestä kun minä oikeasta, kun hänen läheistään samaan aikaan elvytettiin.

Huipputeknologiaa

Kun tein toimistotyötä täällä, opin käyttämään faksia.

Nyt kun aloitin lääkärintyöt, piti opetella käyttämään hakulaitetta. 

Uusi kamu, joka kuuluu kantaa mukana kotiinkin eikä laittaa pois päältä.

Mutta hei nämä ovat sentään uusinta uutta, näihin voi lähettää tekstisisältöä myös eikä pelkkiä numeroita! En onneksi ole ainut joka on elänyt post-hakulaiteaikaa viimeiset 15+ vuotta, muillakin 1.-vuotisilla sama.