Vaikka tarkoitus ei ollut koko elämäntarinaani kerrata, kirjoittamaani selatessani muuttoaihe oli ohittamaton. Allaoleva kirjoitus on ajankohtainen tänään, vietettyäni mukavan illan työkaverien seurassa (luentopäivällinen brasilialaisessa pihviravintolassa - loppukuun voinkin sitten pitää Elävän Ravinnon Elokuuta vastapainoksi?) voin todeta, että mieletön tuuri työpaikkojen suhteen jatkuu. Harmittaa, kuinka vähän suomalaisten työkaverien kanssa olen enää tekemisissä, etenkin mietin, kehtaisinko vielä lähettää sähköpostia viimeiselle pomolleni, joka oli (ylläri ylläri) huippu. Let's face it, minä vaan olen onnellisten tähtien alla syntynyt, ja onnellisten tähtien alla saan töitäni tehdä.
Alla mainituissa neljässä matkalaukussa oli ainakin 10-15 kiloa lääketieteellistä kirjallisuutta.
tiistai 31. elokuuta 2010
Tilapäisesti koditon
Palautin avaimet asuntotoimistoon neljä tuntia sitten, kohtalaisen hektisen kahden päivän asunnontyhjennyksen jälkeen. Loppu hyvin, kaikki hyvin, paitsi siskoillani, joiden luokse kannettiin tänään laatikko jos toinenkin. Ensin tuntui siltä, että neljään matkalaukkuun mahtuu vaikka mitä, mutta sen jälkeen kun sain niihin mahtumaan paljon enemmän kuin luulin, oli jäljellä vielä vaikka mitä tavaraa, jota en halua mukaan, mutta jota en halunnut poiskaan heittää. Sisko julisti, ettei heidän enää koskaan tarvitse ostaa lautasliinoja... Ja minä lähden ja jätän laatikoiden (sisällön) jälkihoidon muille! Niin sitä pitää. Meille jää "vain" neljä matkalaukullista, joiden kanssa pitäisi sitten selvitä Chicagoon asti.
Otsikosta huolimatta en tunne itseäni kodittomaksi ollenkaan. Se vaan kuulostaa sopivan dramaattiselta. ;) Minua odottaa koti Amerikassa, ja sukua ja ystäviä riittää Suomessa niin paljon, että en heti sillan alle joutuisi. Työt lopettaessani olin vallan hämilläni siitä kuinka lämpimän matkaanlähetyksen sain (minulla on aina ollut hyvä tuuri työpaikkojen suhteen, aina hyviä ja mukavia työkavereita! Kunpa se vaan jatkuisi!) ja viime lauantaina vietettiin läksiäisiä - ei hullummat pirskeet. :) Ystävät koolle kokoamalla sitä vasta oikein tajuaa kuinka onnekas onkaan. Varsinaisia hyvästejä en oikein taida osata jättää, kun huomaan sanovani kaikille "nähdään". Ja toisaalta, mikäs siinä. Aion täällä tietenkin tulla käymään, ja odotan myös vieraita Chicagoon - ennemmin tai myöhemmin! Lisäksi yhteydenpito on nykyään niin helppoa, että toivon ja uskon että yhteydet tänne säilyvät.
Tilapäisesti koditon
 |
| Ennen |
 |
| Jälkeen |
Otsikosta huolimatta en tunne itseäni kodittomaksi ollenkaan. Se vaan kuulostaa sopivan dramaattiselta. ;) Minua odottaa koti Amerikassa, ja sukua ja ystäviä riittää Suomessa niin paljon, että en heti sillan alle joutuisi. Työt lopettaessani olin vallan hämilläni siitä kuinka lämpimän matkaanlähetyksen sain (minulla on aina ollut hyvä tuuri työpaikkojen suhteen, aina hyviä ja mukavia työkavereita! Kunpa se vaan jatkuisi!) ja viime lauantaina vietettiin läksiäisiä - ei hullummat pirskeet. :) Ystävät koolle kokoamalla sitä vasta oikein tajuaa kuinka onnekas onkaan. Varsinaisia hyvästejä en oikein taida osata jättää, kun huomaan sanovani kaikille "nähdään". Ja toisaalta, mikäs siinä. Aion täällä tietenkin tulla käymään, ja odotan myös vieraita Chicagoon - ennemmin tai myöhemmin! Lisäksi yhteydenpito on nykyään niin helppoa, että toivon ja uskon että yhteydet tänne säilyvät.
 |
| Lopulta |
No comments:
Post a Comment