Taas kontrastia

Puhun paljon siitä, kuinka Chicago on jaettu ja jakautunut kaupunki, ja kuinka sitä kokee olevansa eri maailmassa North Sidella. Vietin lyhyen jakson erään kuuluisan yliopistosairaalan sivuklinikassa nuorisolääketieteen parissa, ja ihan sama taas, vaikka luulisi että olisi jo tottunut. Pöllämystymiseni alko heti kun saavuin vahingossa puoli tuntia etuajassa (kerta se ensimmäinenkin), ja minua kehotettiin käymään kulman ketjukahvilassa (kun meidän klinikalta kielletään lähtemästä yksin minnekään, ja etenkään käymään lähistön liikkeissä).

Liikkuvasta autosta otetut kuvat näyttävät parhaimmillaan tältä.

Hiljan olen entistä selkeämmin tajunnut sen, että nämä elintaso-, viihtyvyys- ja turvallisuuserot eivät ole syntyneet eivätkä jatku sattumalta, vaan ne ovat (mm. poliittisten) valintojen tulosta. Tällä hetkellä Illinois'n osavaltio on kahdettatoista kuukautta ilman budjettia (kysykää illinoislaisilta, kannattaako valita politiikan huippuhenkilöitä bisnesmeriittien perusteella), mikä on vaikuttanut lamauttavasti ja kuolettavasti lukuisiin nimenomaan kurjuudesta pois pyrkiville suunnattaviin palveluihin ja riskialttiiden lasten- ja nuorten palveluihin eli samoja valintoja herrat norsunluutornissaan tekevät yhä. Mitä valintoja minä voin tehdä? En uskalla asioida työpaikan läheisissä liikkeissä, enkä halua rajoittaa vapauttani muuttamalla köyhälle alueelle.

Yksinkertaistetusti sanoen, juuri näin.

Perjantaina palasin omaan sairaalaan ja klinikkaan. Ruuhkaa välttääkseni menin taas pikkukatuja (aina jälkeenpäin muistan, ettei kannattaisi, kun nykyään ammuskeluja sattuu aika paljon ihan päiväsaikaankin) ja meidän kaupunginosa näyttää sittenkin kauniilta. Ei sitä voi nousta autosta kuvaamaan, mutta nuorisoa kannustavat seinämaalaukset koulujen ja kirkkojen lähellä, etupihojen ruusupuskat, portailla auringosta nauttivat porukat, ja ne ainakin ulkoapäin edelleen kauniit kivitalot vieri vieressä lehtevien puiden varjostaman kadun varrella saivat sittenkin mielen toiveikkaaksi. Ja jotenkin kummasti koen että juuri tämä on minun Chicagoani. (Vaikka en uskallakaan nousta autosta.)

Pohjoispuolella sen sijaan käytin hyväkseni käveleskelytilaisuutta niin kortteleissa kuin järven rannalla. Alla siitä pari näpsäystä.

P.S. Korjasin viimein edellisen tekstin kuvaongelman, pahoitteluni! No Bernie on vielä kisassa mukana, edelleen ajankohtaista katsella niitä kuvia. ;)