Sitten viime kuuluman olen lomaillut (näköjään myös blogin kirjoittamisesta) ja palannut töihin, ja selvinnyt siitäkin hengissä. Teho-osasto vei mehut tehokkaasti. Lohdullista oli tänään kuulla yksikön ylilääkäriltä, että potilaslista oli top 10 rankimman joukossa hänen 30-vuotisella urallaan. Että ehkä oli ihan luonnollista olla jokseenkin overwhelmed, mitä se taas suomeksi olikaan, melkein joka päivä, ja niin rättiväsynyt ettei jaksanut nukkumaan mennä kotiin tultua!
Teho-osasto on aika surullinen paikka. Olen tiennyt koko lääkärin(opinto)urani ettei se ole minun paikkani, ja tämä kokemus vahvisti sitä käsitystä. Ei siksi että en kestäisi surullisia asioita - nuoren potilaani kuolema tällä viikolla ei ollut läheskään stressaavinta koko viikolla, sitä tragediaa väheksymättä - vaan siksi, että teho-osastolla potilaista ei oikein saa irti mitään, eikä heille voi oikein tarjota mitään paitsi kovaa kylmää lääketiedettä.
Riemastuttavan virkistävän vastakohdan teho-osastolle tarjosi perjantain klinikkailtapäivässä nuori mies, jonka kanssa sain harjoittaa sekä kovempaa lääketiedettä että yleislääketieteen lujia mutta pehmeitä peruspilareita. Erittäin terävä nuori mies omasta mielestään tiesi tarkalleen mistä on kyse ja miten itseään hoitaa, mutta oli avoin keskustelulle kun se kerran lähti käyntiin. Akuutista lääkärille tuoneesta vaivasta viis, uskon että se vartti minkä puhuimme hänen kroonisesta sairaudestaan, on alku vuosien paremmalle voinnille. Ainakin minulla riittää mielikuvitusta uskoa niin! Klinikalta ei hevillä saa selkääntaputuksia, joten taputanpa itse itseäni olalle että menipä hyvin.
Kyllä, mun mielestä on ihan paikallaan välillä taputtaa itseään olalle ja sanoa, että hyvä minä! Itsekin olen joskus asiakkaan kanssa hyvin onnistuneen tilanteen jälkeen löytänyt itseni wc:stä tai siivouskomerosta tuulettelemassa... :)
ReplyDeleteHihii, aika hyvä mielikuva, siivouskomerossa tuulettelemassa!
DeleteUpeaa että olet hengissä, vaikka luinkin otsikon ensin että "Helsingissä". Kiva olisi ollut sekin!
ReplyDeleteToden puhuen, olisin aika hämilläni jos olisin yhtäkkiä pölähtänyt Helsinkiin. Näen toisinaan unta, jossa olen Suomessa, ja jossain vaiheessa unta havahdun siihen, että mitäköhän töissä sanotaan, taidan myöhästyä. :D
DeleteMä mietinkin, että jäitkö sä sinne Floridaan lopullisesti. :)
ReplyDeleteTeho-osasto kuulostaa sellaiselta paikalta, jonne en ikinä halua, en potilaana, en läheisenä enkä ainakaan työntekijänä. :(
Täytyy myöntää, että kävi mielessä elämäntapa-saarilaiseksi ryhtyminen, onhan toistuva unelmani asua saaristossa. Keys olisi vähän vähemmän extremeversio kuin Turun tai Ahvenanmaan saaristo noin niin kuin infrastruktuuria ajatellen... Mutta sekin lienee helpompaa jos saan erikoistumisen kunnialla taakseni. ;)
DeletePalaan teholle maaliskuussa, ja toivottavasti voin kertoa silloin vähän rauhallisemmasta tai ainakin hallitummasta kokonaisuudesta.