Höyryjä päästelemässä

Syksyn ensimmäisiä kirpeitä aamuja viime lauantaina.
Hyvää syntymäpäivää minulle!

Yksi kyltti jäänyt matkasta

Monta viestiä, mutta ydin oli tässä

Mukana ainakin taviksia, äitejä, anarkisteja, maahanmuuttajia,
BLM-aktiiveja, lapsia, hippejä.

Ai että kun teki hyvää päästellä höyryjä.

Protestit itsessään tuskin paljoa muuttavat, ainakaan tällaiset
kohdentamattomat. Mutta se oli ensimmäinen ja paras feel-good-hetki
minulle vaalien jälkeen. Harmi kun en tänä lauantaina pääse.

Chicago on luvannut pysyä Sanctuary Citynä mitä tapahtuukaan.

Kiukku puhuu

On jäänyt kirjoittaminen, eikä valitettavasti ahkeran tenttiinlukemisen johdosta. Tänä iltana koen kuitenkin tarvetta avautua, ja koska blogini on linnani, täältä pesee.

I get too worked up over things, otan kierroksia vähän liian herkästi, olen todennut pian jo lukemattoman määrän kertoja viime viikkojen ja kuukausien aikana etenkin lähimmille työkavereilleni.

Työasiat aina antaa kierroksia, ja voi olla, että se sitten herkistää ottamaan kierroksia muistakin asioista. Ei kannata lukea, jos on riskiä että kierrokset tarttuvat turhan herkästi. Nimittäin...

Työasioita:

• Passiivisaggressiiviset "tee tämä heti" -mailit byrokratiapuolelta täysin irrelevanteista aiheista. Minulla on parempaakin tekemistä
• Epämääräiset tehtävänannot ja suuret ja projektit joiden hyväksi pitäisi tehdä jotain ja mielellään heti, mutta joiden tarkoitus jää kerta toisensa jälkeen ainakin minulle hämärän peittoon. Yhä useammin tuntuu siltä, että haluaisin vaan valmistua ja yksinkertaisesti tehdä potilastyötä.
• Edellisessä mainitut, joiden jalkoihin jää asiat ja ideat joita haluaisin oikeasti toteuttaa erikoistumisaikanani. (Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että parantamisen varaa on omassakin päässä ihan riittävästi eli kerron kyllä itsellenikin että lusikka kauniiseen käteen vaan.)
• Kun joutuu toteamaan sen, että omavuotiset työkaverit ovat niin paljon parempia kaikissa suhteissa, ja alkaa jännittää, minkälaiseksi muodostuu joukko, joka saapuu ensi heinäkuussa. Esimerkkinä mainittakoon vitivalkoinen maalaispoika, joka ei kolmannellakaan selittämällä ymmärtänyt, mitä rasistista on siinä, että toteaa "mustat lapset on niin söpöjä!" Jos lukijani Suomessa ei sitä intuitiivisesti ymmärrä, se sallittakoon - lukijani Suomessa todennäköisesti elää tilanteessa jossa on helpompi ymmärtää näkemys että tummaihoinen on "toinen" tai "muu" ja valkoinen on "normi". 
• Potilaat, jotka vievät valtavan määrän henkisiä voimavaroja ja aikaa, ja seuraavassa hetkessä heittävät kaiken työsi menemään. Esimerkiksi kävelemällä ulos klinikasta kun minä käsittelen monimutkaista ja herkkää tapausta erikoislääkärin kanssa. Tai ne jotka sekä esittävät olevansa terveyden perikuva ja ei voisi kuvitellakaan ottavansa pillereitä (=buranaa) että myöntävät käyttävänsä järkyttävät määrät alkoholia, tupakkaa ja maria sekä joitain epämääräisiä pillereitä, sekä kertovat syöpähuolistaan ja tykytyksistään ja patista tuossa ja tujauksesta tässä että eivät voi odottaa 10 minuuttia verikoetta moninaisten ongelmiensa selvittämisen aloittamiseksi. (Tiedän että meidän klinikassa usein on kyse tietämättömyydestä ja osaamattomuudesta, joten vastuu on aina minulla ohjata, selittää, ohjata uudestaan ja olla hermostumatta. Mutta silloin kun vaikka verikoe jää ottamatta siksi että potilas on liian pilvessä tajutakseen ohjeistusta "istu tuossa, sinut kutsutaan verinäytteelle" alkaa minulla tulla mitta täyteen. Mieluummin hoidan kolmea kuuskymppistä oikeasti monivaivaista heroinistiä kuin yhtä kuvatunkaltaista paranoidista pössyttelijää, ja molemmista todella on kokemusta.)
• Faksit. !"%)¤/ faksit, joiden lähettäjät ja vastaanottajat voivat kerta toisensa jälkeen kirkkain silmin todeta että ei mennyt perille, yritetään uudestaan, ja mikään ei etene, sillä kappas vaan, vieläkään ei mennyt faksi läpi. 
• Pirstoutunut terveydenhuolto. Tiedättekö, täällä voi tehdä lähetteen vaikka sydänkirurgialle ja laittaa siihen vain diagnoosin ja yhden sanan "kliinisiksi kommenteiksi". Tai radiologian lähetteet sairaalan puolella, joihin ei mahdu kolmea sanaa enempää ja radiologilla ei ole siten mitään kliinistä kontekstia. Kolmen kuukauden kuluttua näet potilaasi uudelleen, ja saat kuulla ettei mitään ole tapahtunut siten kuin piti koska faksit ei menneet perille, potilas ei ymmärrä mitä piti tapahtua, ja järjestelmät eivät puhu toisilleen. Tai vähintään oli jälleen jonkun hautajaiset tai kyytiongelma tai joku tarvitsi lapsenvahtia, ja näinollen jäi erikoislääkärin vastaanotto, testi tai terapia väliin - ja mitä voin siihen sanoa, potilaideni elämä kun vaan kerta kaikkiaan on kamalan monimutkaista, eikä välillä ole varaa kahden dollarin bussilippuun, ja elämän palasten koossa pysyminen on seitinohuen langan varassa.

Suomesta: Se epäsivistyksen, omaannapaantuijotuksen ja suoranaisen historian uudelleenkirjoituksen määrä, ja kaikki paljon pelottavammatkin vihan ilmiöt mitä sieltä kuulee, saa säännöllisesti ottamaan kierroksia, ja jättää samalla täysin sanattomaksi. Nyt sieltä kuuluu sellaistakin, mitä voin omakohtaisesti kommentoida, sillä se vaikuttaisi minun perheeseeni, jos suunnittelisin paluumuuttoa. Paluumuuttohalut ovat historiallisen alhaiset, mutta kuitenkin: Perheenyhdistämistä halutaan vaikeuttaa menemällä EU:n minimitasolle eli vaatimalla maksimit mitä EU-lainsäädännön puitteissa voidaan vaatia. Ehdotuksen rasistisia päämääriä on turha yrittää naamioida "maahanmuuttokriittisiksi" tai "tolkullisiksi", sillä lopputulos on sama kuin muilla persujen ja kumppaneiden "älynväläyksillä". Tarkoitan sellaisia kuten että "ei pakolaisia Suomeen, pitää auttaa lähtömaassa" -lausunnot kun on edellisessä kuussa leikattu 40% kehitysavusta ja järjestöiltä. Nyt on että "ei maahanmuuttajien perheitä Suomeen" kun ensin valitetaan kamalasti että maahan tulee nuoria miehiä ilman perheitään. Kun tällainen nuori mies saa toissijaisen suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan, halutaan näköjään varmistaa että hän jää yksinäiseksi nuoreksi mieheksi, sellaiseksi jota niin kovasti eräissä piireissä pelätään. Sentään tämä ei "toimisi": pakolaisten ja turvapaikan saaneiden kohdalla, heidän perheenyhdistämistään ei voi rajoittaa tulovaatimuksin. Mutta tästä päästäänkin minuun itseeni ja kaltaisiini: Suurimmat ryhmät, joihin tämä vaikuttaisi, olisivat opiskelun tai työn kautta Suomeen tulleet, ja Suomen kansalaiset joilla on ei-EU-kansalaisia perheenjäseninä. Siinä vaiheessa kun loppusijoitusmaa oli meillä vielä epäselvä, Suomeen asettuminen ja sinne ilolla veroja maksaminen oli houkuttelevaa erityisesti siksi, että byrokratia oli vähäisempää ja mies saisi yhteiskunnan tukea tullakseen mahdollisimman pian nettoveronmaksajaksi. Siinä vaiheessa olin myös juuri valmistunut, ja siinä varmaan alle 10%:ssa suomalaisia jotka vastavalmistuneena ylittivät sen täysin perusteettoman korkean tulovaatimuksen. (Sen on varmaan hatustaan vetänyt se sama kokoomuspoliitikko, joka ei uskonut että Suomessa kukaan tienaa alle kaksi tonnia kuussa.)

TL; DR eli yhteenvetona: Ei taida Suomi haluta sijoitustaan takaisin eli minua maksamaan sinne veroja.

USA:sta.

• Täällähän on vallalla ihan sama nationalistisfasistinen populismin aalto kuin Euroopassa, ja rasismista ollaan jälleen tekemässä salonkikelpoista mm. surkuttelemalla kuinka vaikeaa on olla valkoinen Amerikassa. Haistakaa kukkanen. 
• Saan ihottumaa jo joka kerta kun kuulen Trumpin äänen. 
• Korkeimman oikeuden tuomari Scalia kuoli tänään. Yritin olla kommentoimatta mitään minnekään, ettei menisi epäasialliseksi, kuolihan hän vasta tänään. Pidin juuri kymmenen minuutin (tarpeettoman) luennon miehelle siitä, miksi Scalia oli halveksittavista halveksittavin tuomari ja miten kukaan kehtaa väittää hänen olleen puhtaasti perustuslaillinen, kun perustuslakia piti hänen mukaansa tulkita joko kirjaimelliesti tai aikalaistulkinnan perusteella - riippuen täysin siitä, mikä sopi hänen perikonservatiiviseen maailmankuvaansa. Mies, joka toi meille rajoittamattoman aseenkanto-oikeuden. Mies, joka vastusti kuolemantuomion poistamista kehitysvammaisten kohdalla. Mies, joka kehtasi väittää olevansa pelkästään perustuslain puolella, perustuslain joka varsin selvästi sanelee kirkon ja valtion erottamisen, vastusti vimmatusti julkirukoilun kieltoa. Esimerkkejä riittää. Vuosien varrella Scalian mielipiteiden kuuleminen on saanut veren kiehumaan, eikä hänen kuolinpäivänsä tehnyt poikkeusta.
• Ja ihan yhtä paljon ottaa pannuun saman tien alkanut taistelu, kuka nimittää Scalian seuraajan. Republikaaneille on yhtäkkiä ilmiselvää, että enää 11 kuukautta presidenttinä oleva presidentti ei ole presidentti enää ollenkaan, ja jotenkin elämme jotain välikautta, jolloin ei voi enää tehdä nimityksiä eikä päätöksiä. Eniten meinasi raivostuttaa republikaani/libertaaritutun kommentti, että ihan samalla tavalla demokraatit jumittaisivat republikaanien nimitysyritykset vastaavassa tilanteessa. Jos olisi ollut minun asiani vastata, olisin toivottanut hänet tervetulleeksi takaisin heti, kun argumentointi on viisivuotiaiden hiekkalaatikkokinasteluja korkeammalla. 
• Niin Suomessa kuin Illinois'ssa ja koko USA:ssa (etenkin Trumpin kannattajien keskuudessa) ollaan sellaisen harhan vallassa, että politiikassa kokematon, bisneksessä uraa tehnyt henkilö on paras johtamaan valtiota/osavaltiota/muuten vaan korkeaan poliittiseen tehtävään sopiva. Karhun marjat sanon minä. Suomessa tehdään päätöksiä ja sitten todetaan että oho se olisi laitonta, ajetaan alas yliopistoja ja niin edelleen ad nauseam. Illinois'ssa ei ole budjettia. Eli koko 12-miljoonainen osavaltio pyörii ilman rahoitusta kahdeksatta kuukautta, paitsi missä tuomarit ovat oikeudessa määränneet, että on maksettava vaikka rahaa ei olisi (kuten Medicaid, köyhien ja lasten terveysvakuutusjärjestelmä). Illinois'n republikaanikuvernööri haluaa murskata ammattiliitot, kutistaa budjettia ja säästää. Tällä hetkellä säästetään sitten sillä tavoin, että hädänalaisille ei ole sosiaalipalveluja (osavaltion suurin sosiaalipalvelujen tarjoajajärjestö irtisanoi juuri yli 40% työntekijöistään, koska osavaltiolta ei enää tule rahaa). Alaikäiset kodittomat, useat heistä väkivallan uhreja ja mielenterveysongelmaisia, löytäkööt itse yösijansa. Varhaisen puuttumisen pikkulapsityö ontuu, sillä vaikka ongelmien toteamispuoli saa edelleen rahoitusta, jos vaikka vauveli tarvitsisi fysioterapiaa tai toimintaterapiaa, niiden rahoitus onkin jo katki. Näitä säästöjä niitetään sitten, kun nuoruudesta asti työkyvyttömien tai runsaasti apua tarvitsevien määrä räjähtää käsiin.

Tähän vielä sellainen pikkujuttu kuin että ammuskeluja on Chicagossa alkuvuonna ollut käsittämättömän paljon. Olen alkanut seurata uutisista missä ja milloin niitä on tapahtunut, mutta ei kannattaisi. Ei siitä saa muuta kuin lisää sokeaa raivoa ja voimatonta surua, ja pahimmillaan alkaa pelottaa.

Jospa nyt rauhoittuisin tekemään loput rästityöt eiliseltä.