Teholla tehotta

Bloginhoidollisia ilmoituksia:

1. Kokeilin Google+ -kommentointia, mutta vaihdoin jo takaisin perinteiseen, sillä en halua rajoittaa kommentointia blogiin. Miksi haluaisin, kun vielä ei ole ilmestynyt spämmiä eikä edes rasistitrollia kommenttiboksiin! Sori vaan, en tiennyt mitä olin tekemässä. Ja olen pahoillani kun nyt näkyy jokunen kommentti kadonneen. Kiva että tykkäsit Ina musiikkipätkästä! Suosittelen muutakin Andrew Birdin tuotantoa. :)
2. On sääli, että Blogger on Googlen lapsipuoli, johon ei panosteta. Tulisi kirjoitettua enemmän ja kommentoitua nopeammin, jos pystyisin käyttämään blogia varten luomaani Google-tiliä mobiilisti ilman että kirjaudun kokonaan ulos Android-puhelimestani tai Android-tabletistani. Jos on vinkkejä, otan mielelläni vastaan.
   



Elämän pieniä iloja. 



3. Joku ehkä muistaa, että poistin yli puolet kirjoituksista tuossa loppuvuonna. Tein sen siksi, että aloin käydä harhaluuloiseksi sen suhteen, miten tarkka tarkastus meidän ohjelmalle oli valvovan tahon toimesta tulossa. Tarkastajat tulivat, tulivat tietty pahimman hullun kiireen ja stressin (tai en tiedä olinko stressaantunut, väsynyt vaan!) keskelle, mutta menivät jo, joten kirjoitukset on palautettu. Lupaan, etten ihan tosissani luullut, että ne paitsi löytäisivät blogini myös yrittäisivät kääntää sen englanniksi. Vain vähän tosissani, tarpeeksi että viitsin vähän klikkailla. Ei olla vielä kuultu mitä tarkastajat tykkäsivät.

Sitten asiaan, vaikkei sitä ole kovin paljoa. 

Tulin kipeäksi. Taas! Olen teho-osastolla, ja tämä kaksiviikkoinen on alkanut paljon paremmin kuin ensimmäinen. Tämän viikon erikoislääkäri on tosi tiukka ja tosi tarkka, mutta opettaa paljon. Harmi vaan että aivot ei maanantain jälkeen ole olleet kovin vastaanottavaisella päällä, ja esimerkiksi eilinen hengityskoneopetus meni aika lailla yli hilseen.

Meidän lounge on suoraan teho-osaston alapuolella.
Kätevää! Mutta miltä vuosikymmeneltä
ovat nämä ovet ja niiden kyltit?

Todennäköisesti tästä jaksosta saankin hädin tuskin keskinkertaiset arvosanat... Ensi viikolla minä esitelmöin muille erikoistuville sepsiksestä, joten siihen paranee panostaa ihan Robbinsin, patologian raamatun, esiin kaivamista myöden.

Tänään ilmaannuin kierrolle maski kasvoilla. Vaikka inhoan sen pitämistä, en uskaltanut niiskuttaa ja yskiä hänen edessään ilman sitä. (Vielä on etsimättä se tutkimus, joka osoittaa että sairaana tavallisen maskin pitäminen oikeasti vähentää tartuntariskiä enemmän kuin pelkkä kyynärpäähän yskiminen ja hyvä käsihygienia.) Yllätyksekseni vaativa erikoislääkäri aloittikin kysymällä, mitkä on oireet, ja kysymällä sitten lopuilta erikoistuvilta, että eikö päästetäkin Pilvi tänään kierron jälkeen kotiin. Ensimmäinen, ja ehkä viimeinen kerta, kun minut komennetaan kotiin.

Voin nimittäin kuvitella vastaavan tilanteen ainakin neljällä eri tavalla, jotka kaikki sisältävät sympatiaa ja toipumisen toivotuksia ja avuntarjouksia, mutta yksikään niistä ei pääty siihen, että minulta otetaan töitä pois ja kirjaimellisesti komennetaan lähtemään kotiin. Sen sijaan päätös kotiin lähtemisestä jätetään minulle, enkä tietenkään kehtaa lähteä ennen kuin on työt tehty, sillä se tarkoittaisi lisätöitä muille.

Arvostan.

Getting your numbers

Yleislääketieteilijöinä me kierretään olennaisia erikoisaloja pääasiassa kahden viikon jaksoissa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika, mutta mukavaa tietty on että rankimmat jaksot eivät jatku loputtomiin. (Tai että koko kuukautta putkeen ei tarvitse olla sairaalalla puoli kuusi aamulla.) Ainoastaan omilla osastoilla ollaan kuukausi kerrallaan.

Niinpä olen jo tehnyt kolme ensimmäisen gynen jaksoni neljästä synnärivuorosta. Ylempivuotisilla on pääasiassa yksi neuvo gynen jaksoille: Get your numbers early. Toisin sanoen,  erikoislääkäriyteen vaaditaan 30 synnytystä ja 10 jatkuvuuspotilasta (joita hoitaa sekä "neuvolassa" että synnärillä), ja on hyvä saada kriteerit pitkälle täytettyä ensimmäisenä vuonna jo.

Mutta mitä tehdä, kun omien vuorojen aikana potilaat joko puuttuvat tyystin (pitkä on se yövuoro jossa on vaille tunnille töitä, mutta valvoa pitää 12 tuntia) tai he kieltäytyvät synnyttämästä?? Ei ainoatakaan synnytystä vielä.

Työaikasäädökset

Erikoistuvan lääkärin taskutarvikkeistoa.

Kun kaikki on uutta, ottaa se tietenkin voimille enemmän kuin sitten kun tämä kaikki hoituu rutiinilla. En edes ole joutunut koviin töihin ensimmäisen viikon aikana, osin koska meillä ei ole vielä tunnuksia kahteen kolmesta(!!) sähköisestä potilastietojärjestelmästä, jota sairaala ja eri klinikat käyttävät. Vaikka tunteja onkin viidessä päivässä kertynyt ihan reippaasti, neljänä päivänä ehdin syödä lounasta, ja neljänä olin kotona ennen seitsemää. Silti en eilen illalla enkä tänään ole saanut aikaiseksi mitään, mitä olisi pitänyt, enkä oikein hahmota että viiden tunnin kuluttua olen aloittanut kahdentoista tunnin synnärivuoron. 

Viimeisen vuosikymmenen aikana viranomainen, American College of Graduate Medical Education (ACGME) on alkanut valvoa erikoistuvien työtunteja tarkemmin, ja

Sairaalan viehkeää sisustusta. Ihan joka osa
ei ole näin ankeaa.

meidänkin pitää joka viikko vahvistaa toteutuneet aikataulut: yli 80 viikkotunnin ei saa mennä (neljän viikon keskiarvona laskettaen), pisin yhtäjaksoinen työvuoro ensimmäisenä vuonna saa olla 16 tuntia, ja kahden vuoron välissä pitää olla vähintään 8 tuntia, mieluiten 10. Meidän aikataulumme on rakennettu näiden sääntöjen ympärille, mutta ilmeisesti pikku ylityksistä kuten neljän tunnin ylitöistä ei kukaan tee poikkeusilmoituksia. Turhaa paperityötä, kun työ nyt on mitä on, ja työt on tehtävä.

Oma kiertelyni alkoi siis naistentaudeilla ja synnytyksillä, jota on edessä vielä toinen viikko. Viikko-ohjelman mukaan työtunteja olisi 62, ja ACGME:n vaatimukset täyttyvät helposti saadessani peräti kaksi(!) 24 tunnin lepoa - eilisillasta tähän iltaan 25 tuntia, ja sunnuntaiaamusta maanantaiaamuun 24 tuntia. Yli 25 tunnin yhtäjaksoista vapaata ei sitten olekaan odotettavissa ennen kuin lomalla, jonka ensimmäiselle päivälle osuukin minulla sopivasti ensimmäinen in-service exam, erikoistuvien pakollinen tentti.