Viikkokatsaus: Osasto opettaa

Viides päivä takana osastolla, viides päivä kun seniori hoputti että mitä vielä täällä teet, sun pitää lähteä kotiin.

Ensimmäinen päivä kun seniori sanoi että sun pitää levätä ettet heti pala loppuun. (Ehdin hyvin ulos ovesta ennen kahdeksaa kuitenkin, mikä oli tärkeää koska kuudelta aamulla pitää olla taas pelipaikoilla, ja 10 tunnin lepo on pakko saada.)

Ensimmäinen päivä kun otin mutkia kovasti suoraksi potilasdokumentoinnissa. Täällä pitää tehdä täysi väliarvio joka päivä täysine potilaan tutkimisineen.

Viides päivä kun en jaksanut lukea asiasta A B tai C liittyen hoitamaani potilaaseen.

Ongelma kun on se, että samalla kun seniori sanoo, että meidän pitää saada sut lähtemään täältä aikaisemmin, hän myös kiittelee perusteellista dokumentointiani, ja toteaa että ne jotka kirjoittavat potilasmerkintänsä nopeasti eivät yleensä kirjoita niitä hyvin.

Eikä vaan se dokumentointi, vaikka se onkin se kita joka nielee ajasta valtavan lohkareen, vaan toistuvasti saamme ohjeita, että ei saa luottaa aiempiin merkintöihin, ei saa unohtaa kysyä tupakoinnista tai siitä, minkälainen reaktio sopimattomasta lääkkeestä oli tullut, ja kyllä jokaisen pitää omasta potilaasta tehdä täysi tutkimus. (Minun oikotieni ovat puutteellinen refleksien testaus, vajaa selän ja kaulan tutkiminen. Pitää löytää joitain oikoteitä niihin - ja joihinkin muihin. Joka kohta pitää kuitenkin täyttää. Englannin lääkärisanastoa ja ärsyttäviä lyhenteitä opin vähä vähältä. Kuten Yleisvaikutelma: Hyvin kehittynyt, hyvä ravitsemustila, ei akuuttia distressiä.

Eli tee vähemmässä ajassa enemmän, tai sama. Siinä taitaa olla jokaisen lääkärin työelämän ydinvaatimus.

Siinä tietty auttaa luntit. Kirralaisilla on oikein lunttivihko,
josta otin itselleni kopiot. Luntit auttaisi paremmin jos niitä muistaisi käyttää.
Harmi kyllä kiperimpiin juttuihin ei ole luntteja.

Ai niin, tänään oli ensimmäinen aamu kun nukuin herätyskellon ohi. Ehkä siksi että vaikka eilen oli ensimmäinen päivä kun en viimeistellyt potilasmerkintää kotona, otin silti töitä kotiin, kun faksista oli pukannut 89-sivuinen potilaani aiempi sairaushistoria, ja jossain välissä sekin piti käydä läpi. Kävin sitä läpi tässä sohvalla pidettyäni ensin ruokatauon, ja nukahdin se sylissä niin, että muistiinpanojani jouduin itsekin arvailemaan.

Mulla on silti maailman paras työ. Viimeistä potilastani katsomaan mennessä lupasin seniorille, että olen ihan tosi nopea, mutta siinä sairaalasängyn vieressä päätin kuitenkin olla vain vähän nopea, potilaan tapaamisessa on aina sitä jotakin - pakkopullista huolimatta. Potilas sanoo jotain, ja sitä lähtee seuraamaan kuin johtolankaa, tai vielä enemmän kun potilas kysyy jotakin, minusta on itse asiassa melkeinpä parasta päästä selittämään potilaalle hänen vaivaansa.

Ja lääketiede noin ylipäänsä, ilman potilaitakin, anteeksi nyt vaan mutta yksinkertaisesti en usko jos kukaan väittää että universumissa on jotain mielenkiintoisempaa ja monimuotoisempaa ja kiehtovampaa. Toistaiseksi pystyn nauttimaan jopa kantapään kautta oppimisesta. Hemodynamiikkaa, hydrostatiikkaa jopa, vähän kemiaa ja aimo annos farmakologiaa elävissä ihmisissä nähtynä!

Ja elektrofysiologiaa!

Kaikki kirjataan, parhaat palat kahdesti

Hakulaiteriemuni sai Leenan kysymään, millä vuosikymmenellä mennään muun teknologian kanssa. Minä kävin kouluni siirtymävaiheessa Suomessa niin, että minua ei koskaan kouluttanut lääkäri, joka olisi ollut kuin kotonaan sähköisessä järjestelmässä, mutta minä puolestani tein töitä ainakin osittain sähköisesti alusta asti. En silti sano, että minulla olisi hyvää käsitystä siitä, millainen EMR-kenttä (electronic medical record, sähköinen potilastietojärjestelmä) Suomessa on, sillä olen käyttänyt vain yhtä, jota voi oikeasti sellaiseksi kutsua, ja siitäkin on jo neljä vuotta. Toinen tutustumani oli siinä vaiheessa vasta pelkkä lukuohjelma.

Meidän ohjelmassa saammekin kunnon tulikasteen EMR-maailmaan, sillä käytämme - drumroll please - kolmea eri ohjelmaa riippuen siitä, olemmeko omassa terveyskeskuksessa, erikoispolilla, vai hoidammeko sairaalapotilaita.

Poliklinikoilla kaikki tähän asti näkemäni hoituu sähköisesti, paitsi yhdessä paikkaa osa laboratorio- ja patologialähetteistä tehtiin paperille. Sairaalalla sen sijaan jostain syystä sisäänkirjausdokumentti, eli anamneesi, status ja suunnitelma - selvällä englannilla H&P, history and physical, tehdään paperille. Näin on ympäri sairaalaa. Syy saattaa olla yksinkertaisesti se, että silloin voidaan hyödyntää joka paikkaan riittäviä kandeja eli lääkisopiskelijoita, joilla on oikeus lukea, mutta ei kirjata sähköisesti.

Pyynnöt, labrat ja lääkitykset sekä väliarviot saadaankin näpytellä tämännäköiseen hirvitykseen:

Kuva koulutusvideosta: Väliarvio

Vasta vuosi-pari sitten järjestelmään tuli mitään graafista pohjaa, ja kolmasvuotiset käyttävät tottumuksesta edelleen dos-pohjaista järjestelmää. Väliarvioihin tulee ihan mukavasti automaattisesti labroja ja muuta dataa, mutta etenkin potilaan sisäänkirjauksen vaatima pyyntösuma (ruokavaliosta ja verenpaineiden mittauksesta veritulpanestolääkitykseen ja nesteytykseen) on varsinainen klikkailusuo.

Klikkailu on kuitenkin vielä suuremmassa roolissa erikoispolien EMR:ssä, jossa tulosyyn perusteella avautuu erilaisia monivalintaikkunoita, ja oikeaa oiretta klikkaamalla se luo kokonaisen, vaikka tönkön ja tietokonemaisen, kertomuksen potilaan oirekuvasta. Hyvää tässä tietenkin on se, että tämä edessä ei unohda kysyä potilaalta jotain olennaista:

Kuva netistä: Nykysairaus päänsäryn mukaan.

Vaikka eihän näitä tietenkään ole suunniteltu lääkärin mukavuus ja potilasturvallisuus mielessä. Nämä on suunniteltu laskutuksen mahdollisuuksien maksimoinniksi.

Jos sairaalan EMR on potilastietojärjestelmien Skoda (vertaus, jota ei tietty USA:ssa kannata käyttää, täällä kun ei niitä ole), ja erikoispolien EMR vaikkapa joku GM:n vanhemmista malleista, meidän omalla terveyskeskuksella pääsemmekin käyttämään potilastietojärjestelmien mersua.

Tämä EMR on kuulemma kallis, mutta sitä käytetään kautta suurimpien sairaaloiden ainakin Chicagossa, ja se lienee myös uusimmasta päästä. Toistaiseksi se on myös suosikkini selkeiden ja intuitiivisten valikoidensa ansiosta.

Jälleen koulutuskuva: Polikäyntinäkymää,
ja yhdellä vilkaisulla voi jopa saada kokonaiskuvaa!

Tuntuu melkein siltä, että tämä järjestelmä ymmärtää ihmistä. Tai että se on tehty ihminen ja potilas mielessä. Harvinaista! Totta kai se laskutuskin sieltä löytyy, taustalla hyrrää dokumentaatiota ynnäävä ohjelma, joka kertoo minkätasoisesta käynnistä voit laskuttaa.

Olen aina "tullut toimeen" EMR:ien kanssa mielestäni jopa keskitasoa paremmin, mutta tämän Mersun kimppuun suorastaan halajan päästä, luomaan oletusvalikoita ja suosikkeja ja lisäämään potilasmateriaaleja. 

Ja amerikkalaiseen tapaan kaikkiin näihin on pääsy kotoa käsin Citrixin kautta! Aina tavoitettavissa... se piipparikin otetaan kotiin mukaan. Citrixillä yhteyden EMR:aan saa jopa älypuhelimen kautta, ja tabletilla olen nähnytkin lääkärien sitä käyttävän. Ajattelen niin, että stressiä vähentää, jos voi vaikka tulla pitkän päivän jälkeen kotiin syömään, ja viimeistellä sairauskertomukset vatsa täynnä, tai tarkistaa ettei sittenkään unohtanut jotain tärkeää. 

Toisaalta taas aika ankealta kuulostaa se, että seniorit kehottavat yleislääketieteen osastoilla ollessa aina illalla viimeiseksi tarkistamaan omien potilaiden kertomukset, sillä erikoislääkäri saattaa laittaa kommenttinsa myöhään. Että jos pitää sen perusteella tehdä muutoksia tai määräyksiä, ei ole töissään jäljessä heti kuudelta aamulla.