Hakulaiteriemuni sai Leenan kysymään, millä vuosikymmenellä mennään muun teknologian kanssa. Minä kävin kouluni siirtymävaiheessa Suomessa niin, että minua ei koskaan kouluttanut lääkäri, joka olisi ollut kuin kotonaan sähköisessä järjestelmässä, mutta minä puolestani tein töitä ainakin osittain sähköisesti alusta asti. En silti sano, että minulla olisi hyvää käsitystä siitä, millainen EMR-kenttä (electronic medical record, sähköinen potilastietojärjestelmä) Suomessa on, sillä olen käyttänyt vain yhtä, jota voi oikeasti sellaiseksi kutsua, ja siitäkin on jo neljä vuotta. Toinen tutustumani oli siinä vaiheessa vasta pelkkä lukuohjelma.
Meidän ohjelmassa saammekin kunnon tulikasteen EMR-maailmaan, sillä käytämme - drumroll please -
kolmea eri ohjelmaa riippuen siitä, olemmeko omassa terveyskeskuksessa, erikoispolilla, vai hoidammeko sairaalapotilaita.
Poliklinikoilla kaikki tähän asti näkemäni hoituu sähköisesti, paitsi yhdessä paikkaa osa laboratorio- ja patologialähetteistä tehtiin paperille. Sairaalalla sen sijaan jostain syystä sisäänkirjausdokumentti, eli anamneesi, status ja suunnitelma - selvällä englannilla H&P, history and physical, tehdään paperille. Näin on ympäri sairaalaa. Syy saattaa olla yksinkertaisesti se, että silloin voidaan hyödyntää joka paikkaan riittäviä kandeja eli lääkisopiskelijoita, joilla on oikeus lukea, mutta ei kirjata sähköisesti.
Pyynnöt, labrat ja lääkitykset sekä väliarviot saadaankin näpytellä tämännäköiseen hirvitykseen:
 |
| Kuva koulutusvideosta: Väliarvio |
Vasta vuosi-pari sitten järjestelmään tuli mitään graafista pohjaa, ja kolmasvuotiset käyttävät tottumuksesta edelleen dos-pohjaista järjestelmää. Väliarvioihin tulee ihan mukavasti automaattisesti labroja ja muuta dataa, mutta etenkin potilaan sisäänkirjauksen vaatima pyyntösuma (ruokavaliosta ja verenpaineiden mittauksesta veritulpanestolääkitykseen ja nesteytykseen) on varsinainen klikkailusuo.
Klikkailu on kuitenkin vielä suuremmassa roolissa erikoispolien EMR:ssä, jossa tulosyyn perusteella avautuu erilaisia monivalintaikkunoita, ja oikeaa oiretta klikkaamalla se luo kokonaisen, vaikka tönkön ja tietokonemaisen, kertomuksen potilaan oirekuvasta. Hyvää tässä tietenkin on se, että tämä edessä ei unohda kysyä potilaalta jotain olennaista:
 |
| Kuva netistä: Nykysairaus päänsäryn mukaan. |
Vaikka eihän näitä tietenkään ole suunniteltu lääkärin mukavuus ja potilasturvallisuus mielessä. Nämä on suunniteltu laskutuksen mahdollisuuksien maksimoinniksi.
Jos sairaalan EMR on potilastietojärjestelmien Skoda (vertaus, jota ei tietty USA:ssa kannata käyttää, täällä kun ei niitä ole), ja erikoispolien EMR vaikkapa joku GM:n vanhemmista malleista, meidän omalla terveyskeskuksella pääsemmekin käyttämään potilastietojärjestelmien mersua.
Tämä EMR on kuulemma kallis, mutta sitä käytetään kautta suurimpien sairaaloiden ainakin Chicagossa, ja se lienee myös uusimmasta päästä. Toistaiseksi se on myös suosikkini selkeiden ja intuitiivisten valikoidensa ansiosta.
 |
Jälleen koulutuskuva: Polikäyntinäkymää, ja yhdellä vilkaisulla voi jopa saada kokonaiskuvaa! |
Tuntuu melkein siltä, että tämä järjestelmä ymmärtää ihmistä. Tai että se on tehty ihminen ja potilas mielessä. Harvinaista! Totta kai se laskutuskin sieltä löytyy, taustalla hyrrää dokumentaatiota ynnäävä ohjelma, joka kertoo minkätasoisesta käynnistä voit laskuttaa.
Olen aina "tullut toimeen" EMR:ien kanssa mielestäni jopa keskitasoa paremmin, mutta tämän Mersun kimppuun suorastaan halajan päästä, luomaan oletusvalikoita ja suosikkeja ja lisäämään potilasmateriaaleja.
Ja amerikkalaiseen tapaan kaikkiin näihin on pääsy kotoa käsin Citrixin kautta! Aina tavoitettavissa... se piipparikin otetaan kotiin mukaan. Citrixillä yhteyden EMR:aan saa jopa älypuhelimen kautta, ja tabletilla olen nähnytkin lääkärien sitä käyttävän. Ajattelen niin, että stressiä vähentää, jos voi vaikka tulla pitkän päivän jälkeen kotiin syömään, ja viimeistellä sairauskertomukset vatsa täynnä, tai tarkistaa ettei sittenkään unohtanut jotain tärkeää.
Toisaalta taas aika ankealta kuulostaa se, että seniorit kehottavat yleislääketieteen osastoilla ollessa aina illalla viimeiseksi tarkistamaan omien potilaiden kertomukset, sillä erikoislääkäri saattaa laittaa kommenttinsa myöhään. Että jos pitää sen perusteella tehdä muutoksia tai määräyksiä, ei ole töissään jäljessä heti kuudelta aamulla.