Henkilökohtaiseen valituslaatikkooni

Kuudeksi töihin, mutta väsymystäni nukuin nokoset autossa parkkeerattuani sen halliin. Koska yksi potilaistani on oikeasti ja monimutkaisesti sairas, en ehtinyt saada valmiiksi kaikkia kolmea potilastani edelliseltä päivältä. Niin ja labratulokset oli taas myöhässä.

Kahdeksalta alkoi meidän "puolipäivävapautus", joka tarkoittaa sitä, että ne neljä ja puoli tuntia luentoja teen jälkikäteen laittomina ylitöinä (koska pitäisi olla 10 h vuorojen välissä eikä ole, ja kai ne 80 tuntiset viikotkin alkaa tällä menolla paukkua). Kello on kymmentä vaille puoliyö, ja viimeistelin juuri päivän viimeiset työt kotoa käsin.

PUolipäivävapautuksen aikana vastasin muutamaan hakuun, mutta muutoin potilaideni asiat eivät edenneet. Kun olin valmis töihin (lounas piti tietenkin jättää väliin, koska yhdellä potilaalla oli niin kiire) olin auttamattomasti jäljessä. Ensinnäkin, minun piti kotiuttaa kolme potilasta. Yhdellä oli kamala kiire. Mutta EL tahtoi vielä että selvitetään jatkohoitoja, vaikka konsultti oli ne hoitanut. Siinä tuhlasin puhelimen päässä melkein puoli tuntia ihan turhaa, kun potilas kieltäytyi uusista suunnitelmista.

Sitten sainkin soittoa, että kipeä potilaani on tosi kipeä, mutta menossa samalla toimenpideradiologiaan. Minäpä kiireen vilkkaa sinne juoksemaan, varmistamaan viime hetkellä EL:n aloitteesta että toimenpide on välttämätön eikä voida hoitaa asiaa toisella tapaa. Kuulen radiologilta, että EL on käynyt siellä jo saman asian puhumassa. Minun piti juosta sinne 1) koska en ollut tarpeeksi nopea (eli kolmessa paikassa samaan aikaan) 2) koska kun käyn itse kysymässä opin kysymään ja opin asioita. Oli miten oli, tapoihin ei kuulu että EL:t informoivat erikoistuvia tällaisissa tapauksissa joten mitäpä siitä.

Kello olikin sitten kolme, ja huomasin että on mentävä syömään, tai pyörryn tai alan itkeä.

Seuraavaksi lähdin kotiuttamaan kahta muuta kotiutettavaa potilasta, joiden kummankaan sydäntutkimukset eivät vielä olleet vastattuna. Ensimmäistä en ollut vielä nähnyt kertaakaan, joten siinäpä tutustuin samalla kun kotiutin. Toiselle oli juuri aloitettu lääke, joka vaatii perinpohjaista selittämistä, tarkkaa seurantaa ja ruokavaliomuutoksia. Ja toisen sairauden hoito oli muutettu aika perinpohjaisesti, joten sitäkin selitin aika perinpohjaisesti. Kun vielä kerran palasin tämän potilaan luokse, ottamaan pois ne pilleripurkit, joita ei enää pitänyt käyttää, puhuin jo sujuvaa espanjaa. Mutta tässä vaiheessa ne klinikat, joihin minun olisi ehdottomasti pitänyt soittaa tänään, potilasturvallisuuden ja jatkuvuuden takaamiseksi, eivät enää vastaa.

(Ai niin, faksi jonka piti lähteä viikko sitten, odottaa edelleen papereissani. Joka kerta kun olen faksin äärellä ollut virka-aikaan, se on ollut rikki.)

Kun sain nämä kotiutettua, kello alkoi olla puoli seitsemää. Ja minulla oli vielä kaksi uutta potilasta kokonaan näkemättä, enkä ollut tuntikausiin käynyt katsomassa sairasta potilastani.

Yhdeksältä, eli viisitoista tuntia sairaalaan saapumisesta, kävelin sairaalan ovesta ulos, kaikki potilaat katsottuna, tutkimuksia tilattuna, toisia tulkittuna, potilaat melkein hyvin hoidettuna mutta jos kello olisi ollut viisi eikä yhdeksän, yksi vielä olisi lähtenyt kotiin. Pääsin autolle ja kotiin asti lähinnä sillä voimalla, että kotona oli pitsaa odottamassa.

Hyvä juttu siksikin, että sitä voi syödä samalla kun jatkaa kotona potilasasiakirjojen näpyttelyä. Viisi kuudesta väliarviosta oli vielä kirjoittamatta. Sain ne tehtyä peräti hyvissä ajoin ennen puolta yötä, mutta sitten piti päivittää meidän "sign out" eli lista, johon potilaiden tärkeimmät vaivat, tutkimustulokset, tulevat tutkimukset, lääkkeet ja muistilista lääkärille kootaan.

Nyt huomaan, että en muistanut tarkistaa että kaikille oli aamuksi labrat tilattuna, mutta en jaksa enää kirjautua sinne, vaan tilaan sitten aamulla jos unohtui. Seuraava vuoroni, 14-tuntinen lauantaipäivä, alkaa nimittäin kuuden tunnin kuluttua.

Onneksi joka päivä ei ole tällainen, eikä joka viikko tällainen. Ke-to nukuin neljä tuntia koska työt, ja olen edelleen siitä naatti (monster + starbucks aamulla ja silti haukottelin).

Valituslaatikko sulkeutuu tältä yöltä, vaikka olen niin väsynyt etten ole varma saanko unta. Lupaan, että joskus taas kirjoitan jotain yleismielenkiintoisempaakin!