Arkieloa ja -iloa

Taas tulisi tällainen satunnaisuuksia-päivitys, mutta sentään kuvilla. 

Ensimmäisessä kuvassa en yrittänyt ikuistaa autoa, vaan sen takana olevan talon. Lämmitti sydäntä kauniisti koristeltu kuisti keskellä kurjistunutta kaupunginosaa. Kuvat tietty on kaikki taattua Motorola-laatua.

Olen kävellyt. Nyt tosin mietin onkos tämä ollut ainut kerta viime aikoina. Muutettiin 9 kk sitten, eikä vieläkään ole uutta salijäsenyyttä. Talvella pyörälenkit on kuitenkin jokseenkin hypoteettinen liikunnan muoto. (Viimeksi lomalla.)

Hei olen käynyt Chicagon keskustassakin! Kuvassa paras(!!) pikaotos jouluvaloista. Kaupungin joulukuusi on vielä näkemättä, joulutori jäänee kokonaan väliin tänä vuonna. Mutta haitanneeko välivuosi.

Saimme viimein käyttöömme uuden sosiaalitilan. Niin kai sitä suomeksi kutsuttaisiin - paitsi että pomon vastustuksesta huolimatta halusimme sinne työpisteitä, ei vaan sohvan, telkkarin ja jääkaapin.  Käyttöönvihkiäisiä vietettiin viime perjantaina nyyttäreillä. Tähän asti sisältä ottamiani kuvia ei voi julkaista, mutta tässä näkymä ikkunasta: Etualalla akuuttipsykiatrian ulkoilutila.

Kävin keskustassa uudemman kerran kun järjestimme ensimmäisen ekavuotisten tapaamisen työn ulkopuolella. Suunnitelmissa se on ollut vasta kolmisen kuukautta, oli aikakin! Elephant & Castle tarjosi yllättäen valtavan maukasta hummusta, ja pääsin pitkästä aikaa junamatkustamaan. 

Chicagon Union Stationin komea ja tyhjä Great Hall

Tai ei ihan tyhjä sittenkään:

Mitä teet, mies?

Ja kauniiksi lopuksi esittelen uuden minäni, Pilvi Puunmurhaaja. Tässä on n. 60% ensimmäisen viiden kuukauden aikana potilastyössä käyttämästäni paperista matkalla tietosuojatun paperin roskikseen. Tästä kuvasta on jo vähän aikaa, mutta muutenkin on paperityöt melko kivasti pulkassa, ja syytä onkin kun deadlinejen lisäksi lähestyy seuraava osastojakso.