Korjatkaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni Suomen ohjeistukset muokataan hyvin pitkälti AHA:n algoritmien mukaan. Lääkiksessä meillä tietenkin oli elvytyskoulutusta, ja olin myös työn kautta muutamassa simulaatiossa. Opin kyllä tehokkaan peruselvytyksen, ja adrenaliinin käytön, mutta päällimmäiseksi jäi silti kuristava pelko siitä, että taitoja joskus joutuisi käyttämään, eikä informaatio ollut päässä mitenkään jäsentyneesti.
 |
| Sydänpysähdyksen lisäksi algoritmi löytyy mm. tajuissaan olevalle takykardialle. Lähde. |
En tiedä, järjestetäänkö Suomessa AHA:n kursseja, mutta jos joskus saat mahdollisuuden osallistua, voin suositella, etenkin jos olet terveydenhuollossa mutta et alueella, jossa elvytystaidot pysyvät yllä. Kaksipäiväiseen (tai puolitoistapäiväiseen) kurssiin sisältyy kirja, jonka sisältöä pitää tenttiä etukäteen. AHA:n videot käyvät systemaattisesti läpi jokaisen vaiheen, joita sitten harjoitellaan mannekiinien kanssa ryhmissä. Käytössä oli myös mainio EKG-simulaattori, laite, josta nappia painamalla sai defibrillaattoriin haluamansa rytmin. Sitä tiiraillessa totesin, että EKG:n tulkinta on yksi suomalaisen lääkärikoulutuksen eroista amerikkalaiseen verrattuna. Rytmit, jotka minun mielestäni pitäisi jokaisen vastavalmistuneenkin tunnistaa unissaan, opetettiin meille kuin alusta alkaen.
 |
| Kaikki suomalaiset lääkärit ja monet hoitajat tietää heti tämän. |
Olen yleensä suuri soveltamisen ja itsenäisen oppimisen ja opettamisen puolustaja ja vastahankaan standardointia, mutta tehoelvytyksen kohdalla pitää antaa tunnustusta AHA:n ohjelmalle. Vaikka edelleen toivon, etten joudu elvyttämään, tiedän nyt että onnistuisin tehoelvytyksen johtamisessa sen aloittamisesta aina toiseen amiodaroniampullaan ja sydänpysähdyksen syiden arviointiin* saakka - kunhan saatavilla olisi joko larynx-maski tai joku joka osaa intuboida paremmin kuin minä.
*Kaikelle on muistisääntönsä, tässä Hoot ja Teet.
P.S. Tänään tosiaan "freebie", huomenna taas ensimmäinen tosipäivystys, kun olen kakkospäivystäjänä omilla osastoilla klo 22-08, ja sunnuntaina 08-20. Kaksi viikkoa sitten ei ollut yhtään uutta potilasta perjantaiyönä, kuulin. Ei haittaisi vaikka olisi toimintaa jonkun verran, mutta tunnustan että hartain toiveeni on että saisin nukkua yli tunnin. Niin se vaan on, että ei päivystyksen jälkeisenä päivänä (viimeiset 2 viikkoa olin la-su-yön synnärillä) eikä seuraavina öinä mitenkään pysty kuromaan kiinni univajetta. Se näyttäytyy etenkin siinä, että lyhyenkään työpäivän jälkeen en pysty mihinkään blogipostausta vaativampaan fyysiseen tai kognitiiviseen suoritukseen, ja hommat kasaantuu, ja pian se stressaa...
Jep, samaa kurssia suosittelen minäkin. Meillä kaikki päivystystyötä tekevät hoitajat ja kaikki tehon, päivystyksen ja CCU:n hoitajat käyvät läpi tämän kurssin ja vuosittaiset kertaukset. Tasapäistää juuri sopivasti kaikki, ja kaikille on selvää muiden osaamistaso ja mitä voi edellyttää. Homma on toiminut tosi hyvi, tullut riittävän useasti kokeiltua tositilanteissa, tällä viikolla viimeksi.
ReplyDeleteMeillä oli mukana erikoistumista suorittavat PharmD:t, joille kliiniset skenaariot oli vähän haastavia, mutta olen kyllä onnellinen, jos joskus elvyttäessäni lääkkeet valmistelee PharmD. :) Minulla on sinua huomattavasti pienemmät todennäköisyydet joutua elvytykseen, ja sairaalassa tiedän että en ole ihan ensimmäinen joka joutuu elvytystiimiä vetämään - mutta on yhtä kaikki mahtava tunne tietää, että pystyn siihen.
Delete